Sitten kun meikäläinen alkaa lapsia tähän maailmaan päästämään niin en oletakkaan, että joka ikinen heitä rakastaisi. Olen myös sen päättänyt, etten ala niitä hankkimaan ennen kuin olen tarpeeksi rikas hommaamaan kunnon auton, bussiin en suostu menemään rattaiden ja lapsien kanssa, en halua aiheuttaa vittuuntumista muille.
En myöskään ota lapsiana ostoksille mukaan elleivät he osaa käyttäytyä kunnolla ja rattaiden kanssa en tosiaan ole menossa mihinkään ihmisrysään kuten Stockmannille tai Sokokselle.
En myöskään tunge heitä samantien tarhaan, aion olla jokaisen kohdalla vähintään 3v. kotona, tahdon itse kumppanini kanssa opettaa mikä on oikein ja mikä väärin, en tahdo, että tarhantäti kasvattaa lapseni.
EN myöskään hommaa lapsia jos olen paskatuloinen tai lapsi olisi viimeinen pelastus silloiselle avioliitolleni, ei mikään hyvä asia lapsen kannalta katsottuna. Jos en ole löytänyt viimeistään 27v. hyvää aviomiestä ja hyvätuloista työpaikkaa niin jätän kakrujen hommaamisen muille ja otan kissoja.