Taas yks näit päivii,
millä ei oo mitään välii.
Kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin?...
Mä tappaisin itteni, jos sil ois merkitystä,
mitää syytä miks joskus ois paremmin ku nytkää.
Kaivan röökin ja sydään ja toivon et mun sydän,
lopettaa ton hakkaamisen, vois tehä hyvää.
Mun toivomuskaivos on kusta, arkun pääl multaa,
ja sateenkaaren pääs padas paskaa eikä kultaa.
Ihan turha huutaa, ei mua kuule kukaa.
Mä tarvisin kai jonkun johon tän kaiken vois purkaa.