MENETYS
Lensin ja liidin taivailla,
tähtimaiden laineilla.
Pää pilviä hipoen leijuin vain,
kuun luokse lainehdin.
Hipaisin sua sormenpäällä,
mutta lennähdin pois.
Säikähdin ja lähdin.
Tuulen mukana leijailin merten taa,
en sinua mä koskaan enää nähdä saa.
YSTÄVÄ
Olet kuin kevyt höyhen,
liidät tuulen lämmön suojassa,
ilman määränpäätä.
Hento olemuksesi saa taivaan kyyneliin
ja kukat puhkeamaan.
Et halua kuin vapautta,
ja liitää taivaalla ainiaan.