IRC-Galleria

Luin tänään Kouvolan kirjastossa Robert Frostin runoja. Odotin niiltä jotenkin tosi paljon. Näin jossain lyhyen otteen jostain hänen runostaan, ja se oli tosi vaikuttava pätkä. Sitten ne mitä luin kirjastossa ei ollukkaan niin hyviä. :( Tai no vaikuttavia. Ihan hyviä ne kyllä oli. Sitten mietin että mitä jos olen miettinyt koko ajan sitä että minkälaisia ne runot on, ja että minulla oli päässä kovinkin selvä kuva niistä, ja sitten kun ne ei ollukkaan semmosia, niin voinko nyt kirjoittaa itse semmosia runoja mitä kuvittelin niiden olevan? Niistähän sitten tulis hyviä. Eikä se ois kopiointia, koska Frost ei koskaan kirjoittanut sentyylisiä runoja. Aion kokeilla. Nyt on muuten hyvä muistaa, että en lukenut runoja alkuperäisellä kielellä! Tietenkin ne toimivat paremmin alkuperäisessä asussaan. Siispä en heitä vielä kirvestä kaivoon. Etsin käsiini englanninkieliset runot, ja palaan asiaan. Haluan lempirunoilijan.

Välillä tulee noita äärimmäisiä musiikkielämyksiä. Tänäänkin yksi (tai kaksi jos american pie lasketaan). Olin viime yön yövuorossa ja kuuntelin siinä sitten noita cd-levyjä läpi. Kun porukka alkoi heräilemään, soitossa oli Liekin Magio. Uuuh. Kaikki oli tosi hyvällä tuulella ja toivotteli hyvät huomenet ja ootteli aamukahvia. Jansku luritteli samalla illoista kallioilla ja maalavasta francescasta... Keitin puuroa ja se maistui kaikille. Puurosta saatu kiitos on ehkä kiitoksista parhain... :) Huomenna kokeilen Pearl Jamin Binauralia! Tai sitten en...

Siitä tunnistaa reilun tyypin kun se kutsuu parin päivän tuntemisen jälkeen grillaamaan!

"Myö meinataa tos iltasella polttaa yhe kaverin sohva ja grillata. Jos sul ei oo muuta niin tuu mukaa." on tarjous josta ei voi kieltäytyä! :)

Äsken radiosta tuli se joku ärsyttävä svengikappale jossa lauletaan fever.... fever... jotain. No en tykkää siitä. Sitten heti sen jälkeen alko Don McLeanin American Pie!!! Ja se oli niin hyvä etten kestänyt sitä! Voi jumala! Olisin halunnut vain tanssia ja laulaa! Onko se normaali ilmiö että jos kuulee hyvää musiikkia niin tuntuu siltä että haluais puristaa pään kasaan ja itkeä? Ööö. Mutta se on mieletön kappale! Juuri sellainen jota haluaa kuulla vain kerran kolmessa kuukaudessa. Olisi liian kova menetys jos kyllästyisin tuohon. Siinä kohtaa missä lauletaan "This'll be the day that I die!" se lauluääni on jotain hienointa mitä voi olla.

Ps. Kappaleessa on myös aivan mahtava bassokuvio!

NAM!

Valvon yöt, nukun päivät, vietän viikonloppua keskiviikkona ja torstaina, syön päivällistä kello kolme yöllä, olen junassa juuri silloin kun kalja maksaa euron, herään sillon kun alkaa viimeset hitaat ja kun sinä otat sunnuntaina aurinkoa, minulla on iltavuoro.

Miten voin kuvitella tapaavani ihmisiä?

Huolestun vasta sitten kun saan ihmisen rytmin.

Vasta viime päivinä olen huomannut kuinka joitain asioita voi oppia itsestään vain olemalla yksin.

Ehkä loppujen lopuksi on tärkeintä vain se että on olemassa henkilö jolle voi puhua asioista. Olipa sitten yksin tai yhdessä.

...on ehkä pelottavin asia mitä tiedän tällä hetkellä. Vaikka joku lukisi minua oikein, niin kokisin sen enemmän vaivaannuttavana kuin valloittavana asiana.

Onko se vapaapäivä jos on yötöissä, eikä siten tarvitse tehdä päivällä mitään? Vai onko se vapaa päivä? Minulla oli tänään vapaa päivä. Vietin sen nukkuen (7:48-13.36), syöden (pirkan lihapullia ruskeassa kastikkeessa ja rakettispakettia! se on ihan älyttömän hyvää! teen sitä vielä joskus ensitreffeille! kasvissyöjien ei tarvitse ottaa niitä lihapullia. entistä hauskemman ruokailuelämyksen saa kun ostaa värikästä spakettia! mulla oli sitä.), ja lorvaillen. Ajatus oli mennä lukemaan kirjaa ja kuuntelemaan musiikkia kirjastoon, kunnes muistin noin 17.46, että on sunnuntai. Menin lukemaan kirjaa McDonaldsille (looginen seuraava vaihtoehto), koska sieltä saa kahvia ja koska se oli noin 150m päässä yöpaikastani (päiväunipaikastani). Kirjan lukemisessa mäkkärillä on jotain tyhmää. Siellä tulisi lukea sitä paperia joka tulee siinä tarjottimen mukana. Onneksi oli sunnuntai ja onneksi olin ulkona että sain sitten lukea rauhassa. Aloitin uuden kirjan vaikka Vihan hedelmät olisi vielä kesken. Mutta se on Lappeenrannassa, ja repustani löytyi Einar Mar Gudmundssonin Kaikkeuden enkelit. En väitä että olisin tietänyt kirjasta tai kirjailijasta mitään muuta kuin sen mitä takakansi kertoi. Sain kirjan 2 vuotta sitten joululahjaksi. Se kertoo mielisairaan miehen tarinan. Hauska lahja. Suutuin kun luin takakannen (en muistanut enää mitä siinä luki.) noin 20 sivua aloittamisen jälkeen. En enää koskaan lue takakansia etukäteen. Kirja synnytti ajatuksia ja vaikutti todella mielenkiintoiselta. Ei siis mitään suuria ajatuksia, vaan vain jotain pieniä omasta elämästä. Ne on ehkä niitä tärkeimpiä ajatuksia mitä joku kirja voi synnyttää. Sitten kun lopetin lukemisen niin ei ollutkaan enää mitään tekemistä. Kävelin takaisin asunnolle ja lorvailin. Sitten menin autolla ostamaan ruokaa yöksi. Oikeastaan halusin vaan kuunnella musiikkia auton soittimella. Soitin kappaleita Krapula Elektroa- levyltä (sitä levyä ei taida löytyä kaupoista) ja piristyin. Harmi vaan ajoin ihan liikaa autolla ja kulutin kallista bensaa. (Onneksi isä ei ole galleriassa). Ostin kaupasta jauhelihalörtsyn ja omenalörtsyn. Ne oli halpoja, ja soveltuvat hyvin yöruuaksi (valmistamisesta ei synny melua). On jotenkin tyhmää kertoa syövänsä lörtsyjä. Voiko tytölle kertoa syövänsä lörtsyjä? Se kuulostaa jotenkin tyhmältä. Lörtsy kärsii huonosta nimestään. Paremmalla nimellä ne (omena- ja jauhelihalörtsy) ois voinu ihan hyvin syrjäyttää lihapiirakan ja possumunkin! Sitten mulla oli taas tylsää ja jossain vaiheessa menin taas kauppaan ja ostin Budweiser- oluen ja sitten menin juomaan sen. Ja sitten taas naputtelin. Olin tyytyväinen kun kello alkoi lähestymään puoli kymmentä, jolloin pystyin taas lähtemään töihin. Nyt olen täällä. Se oli elämäni ensimmäinen sunnuntai Kouvolassa.

Kalapuikkopaketista luettua:

Ainesosat osiossa:

A Turska (Gadus morhua)
B Seiti (Pollachius virens)
C Alaskan seiti (Theragra chalcogramma)
D Hoki (Macruronus novaezelandiae)

Turska on pyydetty Koillis-Atlantilta tai Itä-mereltä. Seiti on pyydetty Koillis-Atlantilta. Alaskan seiti on pyydetty Tyyneltämereltä. Hoki on pyydetty Lounais-Atlantilta.

* Käytetty kalalaji: Katso koodi (A, B, C tai D) pakkauksen sivusta.


Huomioita:

- Asiallista tiedotusta!
- Minun kalapuikkoni olivat Seitiä.
- En tiennyt Hoki- kalalajin olemassaolosta.
- Seuraavalla kerralla ostan Hokia (Macruronus novaezelandiae) sisältäviä kalapuikkoja!

Radiosta tulee Heartbeatin tunnari!

Ja kaikki tanssii!!!!!!!!