IRC-Galleria

Lähden sitten sunnuntain Lontooseen. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Tulen takaisin tammikuussa.

Elämäni ja mieleni ovat aina sekaisin. Ja tulevat luultavasti aina olemaan. Tällä hetkellä ne ovat onnellisesti sekaisin.

Morrissey lauloi eilen: Now my heart is full, and I just can't explain, so I won't even try to. Minusta se on hyvin sanottu. Samat sanat.

Nähdään!

Kesän alussa skitsosin siitä että kyllästyisin joskus Nelly Furtadon Maneater kappaleeseen. No sittemin ainakin turruin siihen. Sitten kuulin Thom Yorken soololevyltä Harrowdown Hillin, ja samanlaiset pelkotilat valtasivat mieleni. Varjelen sitä tarkoituksella. Sitten sain levyllisen hyvää elektronista musiikkia ja kuuntelin sitä liikaa. Nyt mm. Hot Chip on rauhoitettua riistaa. Mutta nyt räjähti. Kuuntelin eilen ensimmäistä kertaa kunnolla Liekin Rajan piirsin taa levyä. En tiedä miksi en ole hankkinut sitä koskaan. No, nyt minulla kuitenkin on levyllinen uusia sulosäveliä, ja mielenrauha! Liekistä riittää viikoiksi! Sitten joudun ehkä jo etsimään jonkun uuden suosikkikappaleen tai levyn tai yhtyeen... :X

Aika härskiä kuunnella Peachessia kello 1.55 yksin jossain toimistossa. Huuuuh.

Fuck the pain away. No huhhuh.

Luin tänään Kouvolan kirjastossa Robert Frostin runoja. Odotin niiltä jotenkin tosi paljon. Näin jossain lyhyen otteen jostain hänen runostaan, ja se oli tosi vaikuttava pätkä. Sitten ne mitä luin kirjastossa ei ollukkaan niin hyviä. :( Tai no vaikuttavia. Ihan hyviä ne kyllä oli. Sitten mietin että mitä jos olen miettinyt koko ajan sitä että minkälaisia ne runot on, ja että minulla oli päässä kovinkin selvä kuva niistä, ja sitten kun ne ei ollukkaan semmosia, niin voinko nyt kirjoittaa itse semmosia runoja mitä kuvittelin niiden olevan? Niistähän sitten tulis hyviä. Eikä se ois kopiointia, koska Frost ei koskaan kirjoittanut sentyylisiä runoja. Aion kokeilla. Nyt on muuten hyvä muistaa, että en lukenut runoja alkuperäisellä kielellä! Tietenkin ne toimivat paremmin alkuperäisessä asussaan. Siispä en heitä vielä kirvestä kaivoon. Etsin käsiini englanninkieliset runot, ja palaan asiaan. Haluan lempirunoilijan.

Välillä tulee noita äärimmäisiä musiikkielämyksiä. Tänäänkin yksi (tai kaksi jos american pie lasketaan). Olin viime yön yövuorossa ja kuuntelin siinä sitten noita cd-levyjä läpi. Kun porukka alkoi heräilemään, soitossa oli Liekin Magio. Uuuh. Kaikki oli tosi hyvällä tuulella ja toivotteli hyvät huomenet ja ootteli aamukahvia. Jansku luritteli samalla illoista kallioilla ja maalavasta francescasta... Keitin puuroa ja se maistui kaikille. Puurosta saatu kiitos on ehkä kiitoksista parhain... :) Huomenna kokeilen Pearl Jamin Binauralia! Tai sitten en...

Siitä tunnistaa reilun tyypin kun se kutsuu parin päivän tuntemisen jälkeen grillaamaan!

"Myö meinataa tos iltasella polttaa yhe kaverin sohva ja grillata. Jos sul ei oo muuta niin tuu mukaa." on tarjous josta ei voi kieltäytyä! :)

Äsken radiosta tuli se joku ärsyttävä svengikappale jossa lauletaan fever.... fever... jotain. No en tykkää siitä. Sitten heti sen jälkeen alko Don McLeanin American Pie!!! Ja se oli niin hyvä etten kestänyt sitä! Voi jumala! Olisin halunnut vain tanssia ja laulaa! Onko se normaali ilmiö että jos kuulee hyvää musiikkia niin tuntuu siltä että haluais puristaa pään kasaan ja itkeä? Ööö. Mutta se on mieletön kappale! Juuri sellainen jota haluaa kuulla vain kerran kolmessa kuukaudessa. Olisi liian kova menetys jos kyllästyisin tuohon. Siinä kohtaa missä lauletaan "This'll be the day that I die!" se lauluääni on jotain hienointa mitä voi olla.

Ps. Kappaleessa on myös aivan mahtava bassokuvio!

NAM!

Valvon yöt, nukun päivät, vietän viikonloppua keskiviikkona ja torstaina, syön päivällistä kello kolme yöllä, olen junassa juuri silloin kun kalja maksaa euron, herään sillon kun alkaa viimeset hitaat ja kun sinä otat sunnuntaina aurinkoa, minulla on iltavuoro.

Miten voin kuvitella tapaavani ihmisiä?

Huolestun vasta sitten kun saan ihmisen rytmin.

Vasta viime päivinä olen huomannut kuinka joitain asioita voi oppia itsestään vain olemalla yksin.

Ehkä loppujen lopuksi on tärkeintä vain se että on olemassa henkilö jolle voi puhua asioista. Olipa sitten yksin tai yhdessä.

...on ehkä pelottavin asia mitä tiedän tällä hetkellä. Vaikka joku lukisi minua oikein, niin kokisin sen enemmän vaivaannuttavana kuin valloittavana asiana.