Jossain pimeässä, ehkä yksin, seuranaan vain ne järjettömät ajatukset ja rusertava ahdistus,
Näitä päiviä on ollut harvoin, mutta nyt taas tekisi mieli vain nostaa katseensa, avata huulensa ja karjua maailmaan ulos mielestään kaikki se ymmärtämätön tunne, jota ei osaa selittää - joka vain kaivertaa, ahdistaa, vähän pelottaakin.
Miten taas saisi itsensä nousemaan voittajana?
Olenko minä se ns. yksinäinen vaeltaja?