Kokeilin runokoetta tylsyyksissäni, melkoisen lurituksen tuo väsäsi antamistani sanoista. : D
***
Valonkajastus
kilometrien päässä vaimea huhuilu
utuinen tihkusade
metsänpeikko kiiruhtaen ajattelee
tuntematon synkkä katto aavan meren ylle
peuranvasa istuu ja hymyilee,
sunnuntai koira...
aamunkoitteessa
virtaviivaisesti Niilin virtaan
sateen ropina kesäsade sängyn alla - silkkisen sileä raivoavan voimakas lämmin halaus
autuas mäyräkoirankantaja!
***
Jos koneetki syöttää antamistani sanoista tälläistä sotkua, eikö se jo todista, että mun runosuoni on pahemman kerran tukossa?