IRC-Galleria

Joskus olen sitä mieltä, että rakkaus on koko maailman tunteista suurin, mutta samalla petollisin.
Oikea sairaus.
Sairaus, jota kaikki haluavat, mutta joka myös saa monen käymään jopa hulluuden, masennuksen ja ahdistuksen partaalla.

Rakkaus on mukautuvaista, säännötöntä - rajoja ei ole.
Rakastaa voi ketä vaan ja mitä erilaisemmilla tavoilla.

Termi "suhteen edetessä rakkaus alkaa haihtumaan, kun alkuhuuma häviää" on väärä. Terveessä suhteessa rakkaus ei ajan myötä katoa, se vahvistuu. Rakastuminen loppuu ajallaan, mutta rakkaus pitää huolen, että joka ikinen kerta, kun eron hetki koittaa, tulee itkua ja surua. Vaikka väliä tulisi vain pari hassua päivää, pitää terveen suhteen rakkaus huolen, että tuntisi menettävän jotain ikuisesti.
Kuin itsestään menettäisi suurimman osan.
Ja siksi tämä rakkaus on niin sairasta. Koska se saa itsensä tuntemaan voimattomaksi, yksinäiseksi. Keho ei jaksa, kyyneleet eivät lopu ja pään täyttää jyskyttävä kipu.

Ja silti me kaikki sitä haluamme, koska rakkaus pitää huolen, että aamulla voit käpertyä turvalliseen syliin ja herätä nähden kasvot, joita et halua koskaan unohtaa.