Päiväst toiseen on itsetunto alhaal
tuntuu et saan harteillani koko maata kantaa
Pelkkää harmaat ja pahaa karmaa
mun elämässä mikään ei oo enää varmaa
Oon kyllästyny keskustelee muiden ongelmista
oon kyllästyny esittäämään onnellista
Kun mä oon hajal ei kukaan edes kuuntelee
ei kukaan lohduta ei kukaan suutele
Ei oo ketään ketä rakastaa
ei mitään mitä pelkää
Mikään ei tunnu enää miltään
ei tunnu enää miltään
Se vasta repii itsetunnon verille
kun rakkaimmat ihmiset täällä satuttaa mua eniten
Mun parhaat ystävät iskee mua nenille
kun parisuhde ajaa lujaa ystävyyden edelle
Ja niin kauan kun mä en osaa sanoa hyvästi
jengi käyttää mun hyvä sydämmisyyttäni hyväksi
Joskus mietin mitä mulle on tapahtunu
kun en kertaakaan ollut ees rakastunu
Pystytsä kuvitella miten se masentaa
kun ei osaa luottaa kun ei osaa rakastaa
Välttelen tunteit sitoutumis pelkoo
kun en osaa ottaa omist tunteistani selkoo
Vika on mussa kyllä mä sen käsitän
Oon pahoillani etten mäkään aina jaksa
oon pahoillani etten oo tarpeeks vahva
oon pahoillani että mullakin on vaikeet
oon pahoillani että munkin pitää purkaa paineet
Mä oon pahoillani, pystytsä antaa anteeks
tiätsä mä en oo niin vahva ku mitä sä kuvittelet
ja musta tuntuu et säki tiiät sen
Mä haluun silmät kiinni pitää mul ei ole enään mitää
mikää ei tunnu enää miltää, ei tunnu enää miltään..