Mä en kaipaa; sun tuoksuu, mä en haluu; sun viereen, mä en usko; sun valheit, mä en ikävöi; en paljoo. Ajat on muuttuvii, hajotin kukkaruukkusi, sä väsytit mut uuvuksiin, on pakko laittaa luukku kii En anna kastua mun poskien mä vastustan sitä tunnetta hassua; Mä en rakasta sua.
Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva Miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa Teen mitä vaan, teen väärin silti aina Tein sillo väärii päätöksii ja kadun niitä Elämä on peli, eikä mikään mulle riitä Nyt oon saanu iha tarpeeks tästä kaikest Pääki on hajonnu, se tekee tästä vaikeet Miks en sais luovuttaa, nyt on vittu pakko Tää tekee must hullun, ei auta juomalakko Te riistitte mult kaiken, veitte mun sielun Ulkoo ihan tyyni, mut sisältä päin kiehuu Aika alkaa miettii muuta, koittaa rauhottuu Aika alkaa laittaa hommat kuntoo ja muuttuu On vaikee selittää, ettekä te ymmärrä Mut oon palasina, tarviin jonku joka välittää
Anteeks, mitä muuta voin sanoo Pilasin kaiken, vedin altani maton Halusin vaa elämän ja kaiken takasin Pelasin ja hävisin sen kaiken mitä rakastin
Mikä on syy mikset enää oo mun vieressä Miksei mikään toimi enää miks ollaan tässä Tässä pisteessä mistä pakoon ei päästä Tää on se piste milloin kaikki kaunis katoaa Kun kaikki käsiin hajoaa ja syvälle vajoaa
Jos mä eksyn, ootsä valmis auttaa? En tarvii rahaa, mut vähän rakkautta. Pidä mua hihast, en haluu olla yksin, oo mun tukena, ystävyyden merkityksin.
Miten oisin voinut tietää, miten edes aavistaa Turha sun on sitä kieltää, sä et puhu ollenkaan Eikö helpompaa se oisi jos me joskus juteltais Sua ymmärtää mä voisin jos se suoraan sanottais Silti tahdon kaiken ajan kanssas viettää Minkäs mahdoin, mulle kuulut vain Siksi koitan jälleen kaikki oikkus sietää Anteeks kai sulta sain Mikä sai sut jälleen suuttuun, mitä väärin sanoinkaan Miksi mielesi noin muuttuu, tajua en ollenkaan Ensin olen sulle kaikki, kohta mua ei olekaan Joo, mä olen aivan poikki, raskasta on rakastaa