pohdin nyt tätä asiaa julkisesti. että kannattaako. mitäs sit ku ei hymyilytäkään? sitten saa kaikki tietää senkin kun kirjoitan kipuani tänne. mut miä nautin joka hetkestä, nautin siitä että vihdoin kaiken paskan jälkeen miulla on ihminen elämässä jota rakastan ihan aikuisten oikeasti, jota en ole aikaisemmin tehnyt, ja se myös rakastaa minua, mitä aikasemmin tiedettävästi kukaan muu kuin ystävä ei ole tehnyt. ja oon rakastuneenpi kuin koskaan ennen ja meillä on mieletön kemia, im sorry for it. NOT! ja jos lennän perseelleni ni satutan itteni tosi pahasti, ja jos huomenna jään auton alle niin valkosia ruusuja haudalle! got my point?
a. "why do i even like you?"
j. "what is there not to like?? come here baby"
PUSS!