sitä ei aina mieti et miten helvetin tärkeetä on se et ihminen tuntee olevansa hyväksytty ja pidetty.
kyl ihminen sen aistii jos kaikki muut halveksii tai puhuu paskaa seläntakana. entä jos mä ite oisin se, joka on aina yksin? se omituine joka ällöttää kaikkia. sellane jota ei pidetä missää arvossa... Nii usein törmää kiusaamiseen ja halveksintaan, sitä kuulee nii usein et enää ei ees kiinitetä huomiota. (ja sitä ehkä tekee itse eikä edes huomaa) ja tällee ne purkautuu. kaikki ne kampanjat, "minä en kiusaa".. kaikkihan niin sanoo, minä en kiusaa, mut ketkä ihan_oikeesti_ puhuu totta ku sanoo nii? pitäs vaa arvostaa ja kohdella hyvin muita ihmisiä, vaikka joku olis mite ruma tai tyhmä tai kusipäinen. mun mielestä nykymaailmas on se ongelma et ihmiset just ei välitä tarpeeks, ei ehdi, ei muista eikä jaksa, eikä ajattele et mitä siit seuraa jos mä nyt vähä dissaan tota ja tota... mut kuten sanoin nii tää on se tulos ku jotai ihmistä dissataan tarpeeks pitkään :( vaikka en nyt sano ettei täl saarel ois ollu jotai muitaki ongelmii, onhan uutisoitu ettei tää nyt ollu ees mitenkää "pahasti" koulukiusattu ja oli sillä kai pari kaveriakin. mutta ainaki auvisen ja kaikkien jenkkien taustalla on ollu koulukiusaamista.
ja tää ihmisviha. kai seki jostakin on saanu alkunsa vaikka iha sairasta onkin.
ja mielenterveysongelmat, meidä ihana ja ikioma kansantauti. ei saa apua enne ku on yrittäny tyylii itsarii tai jotai eikä ehkä sillonkaan.
ehkä me voitas aina sillon tällön kysyä toiselta et miten menee ja ootko okei. ehkä seki olis jo jotain.
voimia uhrien omaisille
ja se poliisi joka eilen haastatteli saarta.. voimia hänellekin. varmaan kauhee syyllisyyden tunne.