Eilen
kun kävelin kotiin
yönpimeää tietä pitkin,
loistivat taivaalta
sanat
jotka aikoja sitten poltin.
--- Pitääkö minun polttaa nyt myös taivas?
~
Meillä on siivet
hakkaamme ne rikki
sillä emme koskaan saa ilmaa niiden alle.
~
Minä soitin
eräälle sydämelle
tiesin
ettei siellä ollut
sijaa
minulle.
Ja kuuloke lauloi.
Verenraskaita tasaisia
vasaraniskuja.
@ Henry Parlant, Hamlet sanoi sen kauniimmin.