värit piirtää taivaan, välil sitä taitaa vaan
paeta välttäkseen muistot jotka mieltä painaa taas
tunteet taistelemaan alkaa
sisimmässäni tiedän et niit ei sammuta ees aika
vaikka sytyttäisin vihan palamaan niin se vaan auki ne haavat saa
eikä auta pahat sanat
unelmistani filmi pala palalta palaa
vaikka kiroaisinkin niin kuitenkin salassa rakastan
tavallaan, on mahdoton ajatella
ettei lopulta ne yhteiset hetket tai sanat merkkaa
paskan vertaa, luulin olevani voittaja
mut ehkä luottamus on juuri se mikä saa toistamaan
historian, noidankehäs istun yksin
toiveita toiveiden perään ja lisää pettymyksii
en jaksa riidellä enää en syytöksillä kiduttaa
yks kysymys, miks vitussa
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (3)
- ▶ 2011 (19)
- ▶ 2010 (13)
-
▼
2009 (7)
- ▶ joulukuu 2009 (1)
- ▶ marraskuu 2009 (3)
- ▶ kesäkuu 2009 (1)
- ▶ toukokuu 2009 (1)
- ▶ helmikuu 2009 (1)