Jos vois taas vaihteeksi vähän hymyä laittaa kehiin.
On joo tarrea vieläkin hirmu ikävä, ja eikai se hellitä kuin ajallaan, samoin kuin pultinkin surun käsittelyssä, mutta toivon että tää menee helpommin.
Se on niin väärin, että multa viedään rakkaat, en varmaan enään uskalla ottaa isoja, enkä pieniä ystäviä, koska pää menee niin hajalle.
Toisaalta olen joskus tässä miettiny, että jos sittenkun elvira kasvaa, otettas pari marsu, toisen elviralla ja toinen äidille!
Mutta kestänkä mä sitten sitä, kun jompikumpi niistä kuolee, ja sitten joudun kestämää vielä pienen tytön surunkin, ja jos perii mun suremisentaidot, missä sitä ollaan!
Mutta kyllä elviralle pitää opettaa se eläimistä välittämisen taito, kyllä mä haluan että elvira oppii kunnioittamaan niin pieniä kuin isojakin eläinystäviä. Uskon että omasta eläimestä huolehtiminen opettais sitä kaikista parhaiten, tietenkin minä vastuussa eläimestä viimekädessä.
Ja marsu vois olla hyvä ensieläin ehkä, tosin onhan meillä jo vassu. ja nyt jo elvira päivittäin harjoittelee eläimeen suhtautumista, ja vassu kaikesta huolimatta on aivan mahtava suhtautuja. En voi kuin ihailla vassua! Ja elvira kyllä koko ajan seuraa vassua, jopa syömähetkistä tulee ärsyttäviä välillä, kun pää on lattiaa kohti, että tuolla se vassu on :)