IRC-Galleria

Oh, mikä ihana ilma...On se kumma miten fiilis muuttuu ilman mukaan...Hirveen energinen ja hyvä fiilis =) uulalaa.... Ja päivän pelasti viel se et viimeset tunnit peruttiin...:D

Haahaa joo ainii...pidin sen puheen tänää...en oo sitä sit työstäny ku muutaman päivän...joo ja en jaksanu harjotella sit äänee....hmm vähäks jännitti...mut sain kyl erittäin mielenkiintoista palautetta... Oli kuulemma kuin itse rauha olis laskeutunu luokkaan ja mun ääni oli kuulemma niin mielyttävä ja iloinen et sitä olis voinu kuunnella aina...sit olen kuulemma taikaa :D hahahaa...ja tän palautteen sain eräältä "taiteelliselta" persoonalta ihan henkilökohtaisesti :D....No taikaahan mä oon, mut itse rauha??!! en tod! :D

Joo ja sit piti saduttaa tänää tunnilla...eli harjottelimme kertoo satuja tosta vaan....tässä teille heidin esimerkki...mulla on sentään lapsille kerrottava, mut heidin menee nii häröks taas et huh huh...:D

"Olipa kerran pieni ketunpoikanen nimeltä Pera. Hän asui synkässä metsässä. Pera oli jäänyt orvoksi ja eli elämäänsä yksin keskellä tylsyyttä ja masennusta. Oli aurinkoinen ja lämmin kevät aamu kun Pera sai perseeseensä aivan uutta potkua ja päätti lähteä samoilemaan metsän laidoille. Hetken hän jo luuli menettävänsä toivon, MUTTA SITTEN hän näki jotain ENNENKUULUMATONTA. Pieni pörheä pupun poikanen harhaili eksyneen näköisenä. Pera lähestyi uutta ilmestystä empien, mutta rohkaisi mielensä. "Hei, olen Piepopupu. Olen eksynyt!" pupu sanoi. Pera ei ollut uskoaan korviaan. Voiko maailmassa olla toinen hänen laisensa? He keskustelivat kiihkeästi ja totesivat olevansa hyvinkin samanlaisia. Pera kutsui Piepon kotipesäänsä ja he nauttivat toistensa seurasta. Piepo jäi Peralle yöksi, mutta aamun sarastaessa Piepo oli POISSA. Hän oli pelästynyt nukkuvan Peran ammottavaa suuta ja teräviä hampaita ja loikkinut pakoon. Pera itki ja etsii edelleen Piepoa öin ja päivin metsässä tuloksettomasti. Voit tavata Peran jos menet metsään. "Jos metsään haluat mennä nyt ni takuulla yllätyt" ;)

Ja avataanpa hieman tätä piilopervoa tarinaa...A. Siis Perahan on ihan sairaan rivo nimi, tod. näk. joku irstas rekkakuski ja juoppo viel kaiken huipuks...ja ruma...siks se asuu metsäs yksi...ja sit B. jotenki täs tarinas tulee mielee lapsiin sekaantuminen...tsai tsai...=( nimittäin toi "pupuhan" oli viel poikanen, mut toisaalta se vois olla uraansa aloitteleva yleinen nainen = pupunpoikanen...:D ja sit toisaalt tää pupuhan oli varmaan humalassa ku se "harhaili" metsässä ja viel vapaaehtoisesti lähti Peran matkaa....C. Keskustelivat kiihkeästi= paneskelivat,,,,,jep näin se menee...Sit se hullu kani jäi viel yöks sen ruman äijän luo...Aamul se sit tajus todellisuuden ja lähti hirvees darras himaa häpee touhujaa....voi voi.....

Et kaikkee siel metsäs sit tapahtuuki sammal mättäil.... nii heidi, ettei vaa olis omakohtasii kokemuksii, kato kyl mä osaan avata nää sun jutut vaiks kuinka käyttäisit peitetarinaa!! :D *nähään huomen koulus* *muisk* *love you* hihiiiiihhiiii

Sä olit mun ainut ystävä
Kun oltiin ne kesät yhdessä
Sä olit mun kissanainen
Et tahtonut olla niin kuin muut
Ei sulle kelvannut taivaan tähdet ja kuu
Sä olit niin erilainen

Olen kaivannut sinua
Kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa
Sinä miestenlehdessä pyllistit
Ja mua juopporentuksi pystybaarissa solvataan

Sä karkasit salaa kaupunkiin
Et vastannut enää kirjeisiin
Sä löysit kai jonkun toisen
Mä myös jotenkin tänne ajauduin
Ja lehdistä kaiken sinusta luin
Enää luotani päästäis suo en

Olen kaivannut sinua
Kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa
Sinä miestenlehdessä pyllistit
Ja mua joupporentuksi pystybaarissa solvataan

Sä olit mun ainut ystävä
Kun oltiin me kesät yhdessä
Enää luotani päästäis suo pois en

Olen kaivannut sinua
Kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa
Sinä miestenlehdessä pyllistit
Ja muo juopporentuksi pystybaarissa solvataan

Olen kaivannutsinua
Kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa
Sinä miestenlehdessä pyllistit
Ja muo juopporentuksi pystybaarissa solvataan

Tuas on meirän pitkät pellot,
tuas on meirän vainio
sammaloituu talojen katot,
kivinavetat ja harmaat ladot

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.


Ei enää elätä isäni pitkät pellot
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa
niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
ennen pitkää on taas lokakuu

Autioituu pihat ja salot
autioituu rannan talot.
Korkeana kaartuu taivaan kumu.
Totunko koskaan mailman humuun?

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille

tiedän että mua miettinyt oot tänään
sen oudon tunteen huomasin
kuin silloin kun äidit muistavat poikiaan

en ole mitään mitä minusta luulet
en edes mitä suostun kertomaan
vain näet jälkeni peittäneen vuosien patinan
kun minä odotan

että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin
oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
sä olet kulkenut länteen ja itään

mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin
sen jälkeen et koskaan sä palata voi
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään

nuo polut tuhannet, salaisuudet
sua jossain odottaa, pyytää lähtemään
ehkä olen vain nimetön saari sun kartallasi?

vaan ehkä minulle näyttää sä voisit
nuo kaikki ihmeet suuren maailman
tunnen hetkeni hiljaa pois valuvan
kun minä odotan

että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin
oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
sä olet kulkenut länteen ja itään

mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin
sen jälkeen et koskaan sä palata voi
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään

ja vielä auringonlaskun aikaan
äidit muistaa poikiaan
myös sinun silloin sen tuntevan haluan
sen että minä odotan

että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin
oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
sä olet kulkenut länteen ja itään

mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin
sen jälkeen et koskaan sä palata voi
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään

löydätkö tien minun sydämeeni

Me hengitämme hiljaa
tuskin kuuluu ääntäkään
niinkuin pienin liike voisi
murtaa alta hauraan jään

sun kätes etsii kättä
haparoiden pimeää
ja minä niinkuin pelkäämättä
autan sua löytämään

Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa
vasten tummaa tulvavettä ponnistaa?
Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa
sitä kuitenkaan
omistaa ei saa

Silti kaikin voimin
mä kaiken jälkeen rakastaa
haluaisin vielä
haluaisin uskaltaa

tää tytsi ei harrasta lintsaamista.... enkä nytkää skipannu viimesii tuntei....en ollenkaa ;)...ja jos skippasin ni mul oli hyvä syy A. oon väsyny (koska en nukkunu ku oli helvetin paljon mielekkäämpää tekemistä ;) B. mulla on muutaki elämää ja C. tein viimeks yksin koko ryhmän työt joten tehköön toisetki välillä!.....NIIN....ja sit tää et jonkun pitää pissattaa veikka....;), joten en voinu millää jäädä kuutee asti kouluu.....*muisk*

diipa daipa....tästä lenkille, sit nukkumaa, sit tekee puhetta ja sit salille....=)

Kylläki väsyttää ja stressaa koulu...ei jaksais, mut nyt täytyy tsempata, kohta on sentää hiiiiiihtarii loma ;) sit mennää emman kaa landel ja hiihdetää koko viikko!! :D ...jos on lunta ;) ja jos jaksetaa ;)..... ....didididi.........didididi.....

nyt tekis sipsii mieli......harmi vaa ku on viikon laihis ni ei voi syödä....=( , ;)

Huomenna tentti , kirjassa 310 sivua... Olenko jo lukenut? En. Pitäs vissii aloittaa jo pikkuhiljaa....Ajatukset vaa on jossain ihan muualla.....

Vaikka olen varjossa, tuntuu kuin aurinko paistaisi suoraan sydämeeni ja hymyilisi minulle....

nyt menee taas jutut villiks koulussa.... siis mähän en oo pervo, olen piilopervo....Heidi vaan aina yllyttää niil sairailla jutuillaa....terkkuja hekalle =D hahhahahaa