IRC-Galleria

Oh, mikä ihana ilma...On se kumma miten fiilis muuttuu ilman mukaan...Hirveen energinen ja hyvä fiilis =) uulalaa.... Ja päivän pelasti viel se et viimeset tunnit peruttiin...:D

Haahaa joo ainii...pidin sen puheen tänää...en oo sitä sit työstäny ku muutaman päivän...joo ja en jaksanu harjotella sit äänee....hmm vähäks jännitti...mut sain kyl erittäin mielenkiintoista palautetta... Oli kuulemma kuin itse rauha olis laskeutunu luokkaan ja mun ääni oli kuulemma niin mielyttävä ja iloinen et sitä olis voinu kuunnella aina...sit olen kuulemma taikaa :D hahahaa...ja tän palautteen sain eräältä "taiteelliselta" persoonalta ihan henkilökohtaisesti :D....No taikaahan mä oon, mut itse rauha??!! en tod! :D

Joo ja sit piti saduttaa tänää tunnilla...eli harjottelimme kertoo satuja tosta vaan....tässä teille heidin esimerkki...mulla on sentään lapsille kerrottava, mut heidin menee nii häröks taas et huh huh...:D

"Olipa kerran pieni ketunpoikanen nimeltä Pera. Hän asui synkässä metsässä. Pera oli jäänyt orvoksi ja eli elämäänsä yksin keskellä tylsyyttä ja masennusta. Oli aurinkoinen ja lämmin kevät aamu kun Pera sai perseeseensä aivan uutta potkua ja päätti lähteä samoilemaan metsän laidoille. Hetken hän jo luuli menettävänsä toivon, MUTTA SITTEN hän näki jotain ENNENKUULUMATONTA. Pieni pörheä pupun poikanen harhaili eksyneen näköisenä. Pera lähestyi uutta ilmestystä empien, mutta rohkaisi mielensä. "Hei, olen Piepopupu. Olen eksynyt!" pupu sanoi. Pera ei ollut uskoaan korviaan. Voiko maailmassa olla toinen hänen laisensa? He keskustelivat kiihkeästi ja totesivat olevansa hyvinkin samanlaisia. Pera kutsui Piepon kotipesäänsä ja he nauttivat toistensa seurasta. Piepo jäi Peralle yöksi, mutta aamun sarastaessa Piepo oli POISSA. Hän oli pelästynyt nukkuvan Peran ammottavaa suuta ja teräviä hampaita ja loikkinut pakoon. Pera itki ja etsii edelleen Piepoa öin ja päivin metsässä tuloksettomasti. Voit tavata Peran jos menet metsään. "Jos metsään haluat mennä nyt ni takuulla yllätyt" ;)

Ja avataanpa hieman tätä piilopervoa tarinaa...A. Siis Perahan on ihan sairaan rivo nimi, tod. näk. joku irstas rekkakuski ja juoppo viel kaiken huipuks...ja ruma...siks se asuu metsäs yksi...ja sit B. jotenki täs tarinas tulee mielee lapsiin sekaantuminen...tsai tsai...=( nimittäin toi "pupuhan" oli viel poikanen, mut toisaalta se vois olla uraansa aloitteleva yleinen nainen = pupunpoikanen...:D ja sit toisaalt tää pupuhan oli varmaan humalassa ku se "harhaili" metsässä ja viel vapaaehtoisesti lähti Peran matkaa....C. Keskustelivat kiihkeästi= paneskelivat,,,,,jep näin se menee...Sit se hullu kani jäi viel yöks sen ruman äijän luo...Aamul se sit tajus todellisuuden ja lähti hirvees darras himaa häpee touhujaa....voi voi.....

Et kaikkee siel metsäs sit tapahtuuki sammal mättäil.... nii heidi, ettei vaa olis omakohtasii kokemuksii, kato kyl mä osaan avata nää sun jutut vaiks kuinka käyttäisit peitetarinaa!! :D *nähään huomen koulus* *muisk* *love you* hihiiiiihhiiii