IRC-Galleria

sitä miettiessä luen tittiä ja ja jota sigaerttien maatta tai jotan tuhansia loukkoja tunnelleissa, jotka on tarkoitettu jännyitystä varten, eivät ansoiksi hautaryöstäjien. kaikki on juuri niin helppoa kuin arvelinkin, tässä seikkailussa ei ole muuta hankaluutta kuin se että joku tumpelo saisi säädettyä painevesipesurin niin hiljaiselle että se vain syöttäisi kosteaa ilmaa, pöllyttämättä sitä. laskeudun alemmas tai kiipeydyn ylemmäs, suunnalla ei ole väliä, pölly, tuolla mentelmällä ahtautuu joka lokoseen ja täyttää kyynelkanavatkin. on vain hetkien kysymys koska herään ja palaan todellisuutteen.

mitä vituttua tyä taas puuhaatte?! on pakko huudahtaa, tai ei se mikään pakko ole vaan refleksi, ensinnäkin on stubbi unissani kummitellute, toiseksi; näin unta armeija-ajoista. kolmanneksi; armeija-aikoina kärsin hengenahdisutuskssta alati marsseilla ja neljänneksi, muuta ei viimeiseksi, se ei johtut aina allergiasta,vaan oli myös kohtauksia kun mm. taisteluparinikin tunnustautui, tai ei nyt aivan mutta osottautui kuitenkin osaksi kepposta, jossa minun rintakehäni päälle oli kasattu risuista ja kivistä keko, ja aivan kuin keneknkään huomaamatta oli kädessäni ollut, rintaa vasten tupanki ja kun minä nukahnid ja näin mukavia, hengenahdistuksen tuomia ja luomia unia, ja niistä nauttiessani minua alkoi riivaamaan rinnassa kivpu, aivan toisenlainen kuin mihin olin lapsena tottunut torkkuessani olohuoneen sohvasilla nähdessäni factojen luhistaen ja niin myös tuntien rintakehäni painuen kasaan, koskaan siitä heräämättä, ja siksi kai nykyään, koen turvallisemmaksi kädyä selinmakuulle savuke sormienivälissä niin että siihen kipuna heräisin ja heittäisin sen hellanlettas kun se sattui ja olikohan se oikia tupanki vai natsa vain ja sitäpä on selviteltävä ja etsittävänä niin sen seuraava puolituntia, ja vaikka emme sisällä tupakoi, niin tuleepa tuota kadonnutta natsaa ja sitä ajatusta sen pelosta ajatellessa mieleen että, voiko tässä nukahataa ja niin onkin sitten hienona keino käydä maate niin että panee maatakäyden tupakiksi, ja kädet rinnanpäälle ristiin. siitä sitten vetellee henkosia siihen kun tumpin tönkkään ja ravistelee, ja sekin kuten jo sanoin kuvasin niin että sen kuuli sammuneen. mutta taju valvoo tai joku, pitää niin kintereillään että on pienestä pelosta vähän hereillä ja ikäänkuin siksi pantava uudestaan tupangiksi, ja poltettava siis sisällä kun tuo yksi natsa lensi, ja siitä on vain ajatus kuvissa, kuinka ja minne ei ollut osuva paikka, niin niin, vaikka itse palaisin niin on tässä vähän muitakin. en tiä kauppareissua en yli puoleksi päivän kämppää jätä kun on kova huoli siitä, mikä isäni on.

en jaksa nyt taas enempää selittää. joka keksii niin niin kertokoon, joka ei saa kysyä, kyllä sen oman psykologisen tulkintani kerron, mutta en rupia sitä näin lyheyellä lukemalla ja näin yhdellä kertaa ihan vain totena ja sen sellaisena esittämään. mieliteot on mielen hommia, miä halulla niistä juttelen ja vielä tahokkaammin miä päästelen niitä ilmoille kun ne on sanoja, mutta jos joku ymmärtäisi että en miä niitä ikinä teoiksi aio tai aikonut. asiat vaan käy niin että minun tulee ikävä sitä mitä miä en ole ollut ja miä otan takasin sen minkä olen saanu antaa, ja nyt on väärät ihmiset kohalla, ja viekkaanpa jopa, että parempi kaikikille. ja älkää tulko koittamaan. mutta silloin ne tulee ja sillä miä saan, kumpi meistä on saalista ja kumpi massa. miä voin näitä juttuja kertoa vaikka kivien takaa, mutta kukas silloin kuuntelee. ei eletä enää missäin lönnrohtin maissa tai puhutella koiraa ruotsiksi käskien. kyllä saa ja luvan kanssa ryssä nauraa kun anttila lentää ja kookoomuksensa kanssa, voi siinä miettiä, millaista häpiää tuotti isällensä, joka oli kenttämiehenä ja puunnostossssssa kymijoella.

vittu ja vappupirkko, anttila make ja googoole on kaukana siitä paskasta, minä en, tuu rummuille? - rotta rakkia haastaa.