(niin mahotomsti pyörii silmät päässä että ei imtään rajaa. (onneksi tuli joskus jostain käsiini sellainen ohjelma, katos...)
meinaan, että olen tosssani ton kanssa kun sanoin että sain ohjelman käsiini, kun se vaarmaan tuli korpulla kotiin, ja minä sitä hypisteltyäni vähän olen kai laittanut koneeseen ja katoin että miltä se tuntuu sen jälkeen kun olin sen käynnistänyt ja se alko ovelati ja en miiä oikein ehtiny huomata koska miä olin tullu ajatelleeksi lopettaa sen kauhian räpläämisen sen näpääpäimistön kanssa, jota silloin rassailin, mutta kyllä siinä päivässä, tai yö se varmaan(kin) minun vuorokausirytmissä oli kun miä vähän otin taukoa kun olisii pitänyt opetella vielä noiden erikoismrerkkien, jotka numeroiiden takana on kun painelee siftiä ja alt-geeärrää, siihe miä sitte en enää palannut, mutta olen miä ettiny sitä typistiä ja joskus muillekin sanonut että silä oppii aika nopiasti kymmensormijäjrjestelmän, ja siksi miä teen mielelläni paljon tekstiä ja annan virheitten olla kun on toi hienomotoriikka sellasta sorttia että ei taho pikkuromet oikein olla muitten sormien tapaan hallittavissa ja back-space on helppo kirjottaa mutta vitun vaikia nappula painella. mutta eiköhän tuo viime kerta osota sen että kyllä niistä kirjaimist jotain sanoja tulee kun muutaman aina välillä ymmärtää ja tietää mikä on konteksti niin kirjotusvirheitä ei aina edes huomaa, joskus ne taas hidastaa lukemista niin että tulee oikein pyähyttyä miettimään että mikä se sana on ja unohtaa mitä on lukemasssa (vähän tainnu ote herpaantua kun ei huoma) ja kun siinä sanassa on eka ja viiminen kirjain suurin piirtein muut välissä niin kyllä ne tunnistaa.
oli nimittäin siitä kummallinen sattuma taas tuossa päivällä ja sitä edellisenä, jona en tänne ehtinyt ensmimäisiä tuomaan niin taitaa jää'ä seuraavaan kertaan, nyt tuossa on sanottu noin, mutta se pitää miettiä niin että seuraava kerta ei ole heti tämän jälkeen vaan seurava kerta kun tulee sellanen asia kohalle että siitä maalimalla puhutaan ja tulen siitä muistaneeksi, että justhan miä eilen noin sanoin. ei minulle siitä kovin hyvä mieli tule, mutta kyllä se vähän rinnassa lämmittää kun myhäilee ja ajattelee että olipa taas sattuma sellainen että hyvä kun huomasin ajatella niin että kirjotinpa kuitenkin. ja niiin mutta olisiko sen aika vai mitäs kummaa? on pieni mutta, mutta kun tuli mieleen niin en sano vaan kirjotan mitä ajattelin sanoa jo silloin kun kirjotin ton kauhian kasan, missä toistan paljo samaa ja vähän ittiänikin.
olisi ollut - voimsan joka on vittu - sanottava pari kirosanaa vielä lisää kun kadotin siitä yhestä jutusta kolmasosan elii kyllä numero on puhtaimmillaan kun se on murtoluku, ja jos en olisi sitä kolmatta osaa siitä keskeltä hukannu mikä olis tämän kohalla ollut niin ei olisi tullut niin paljon tuota turhaa tekstiä.
olen pahoillani että niin paljo kirjotin, vain siksi että vähän hukkui ja sitä koitin tavotella keinolla millä hyvänsä ja tuhlasin siihen taas kaikkea ja paljon.
noine kirjaimin tein ne sanat mitllä kerroin sanovani anteeksi ja päätän tämän.
á la Fantastinen
(katos kun, miä just heräsin ja jos miä teen sen virheen että vetäsen heti tupakalle ja niin nopiasti pystyyn että meinaan jo siinä pörtyä niin minulla menee silmät sitä rataa kun hedelmäpelissä ne pyörät kuvioita näyttä, mutta näitä ei ole ohjelmonut kukaan niin siinä menee hetki kun saa simänsä hallintaan ja tekstipeli on sellanen paikka että sinne ei kannata mennä vaikka tekstiä saisikin aikaan, kun sielä on hirviän tärkiä nähä mitä muut on kirjottanu, ja vielä engalnniksi, niin voi juosta vaikka hiton veteen ja hukkua. sesn takia miä olen luuranko että en ilmaa tarvisi kun menen joka paikkaa pää ellä mutta silmät kiini. se on kivaa, koskaa ei tiiä mitä sattuu tai jos tapahtuu jotain yllättävää. tutustuu uuteen tai tapaa vanhan ystävän, joka on anjalankoskelta kotosin vaikka. sille miä törmäsin ja tutustuin kettuseen ja se on tuosta teinikalliolta, tai sen mummo asuu siinä ainakin. terqui :)