Joskus on semmonen olo, et ei oo välii missä on, minne menee tai mitä tekee. Sellaset hetket antaa voimaa sille päätökselle, jonka on jo tehny mut jota ei välttämättä haluis viel toteuttaa. Sekin vaan siks, että harhasessa pääkopassa on vielä pieni toivonkipinä.
Sekin toivonkipinä on vaan niin helppo puhaltaa sammuksiin, mut se jää aina kytemään ja jotenki onnistuu sytyttää itsensä uudelleen. Kerta kerran jälkeen se kasvaa isommaksi, joka kerta se on helpompi sammuttaa. Mutta jossain vaiheessa senkin voimat loppuvat.
Toivo on sitä kun uskoo johonkin, vaikka unelmiin, olivat ne kuinka hataria tahansa. Se antaa voimaa, joka kantaa yli raskaiden päivien kohti toivottavasti parempaa aikaa. Silti toivokin saattaa pettää, mikäli alat sen vastapeluriksi pelissä, jossa panttina on elämä tai kuolema.
Sen pelin nimi on elämä.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 30.11.
- [Ei aihetta] 15.11.
- [Ei aihetta] 12.11.
- [Ei aihetta] 28.10.
- [Ei aihetta] 28.10.
- [Ei aihetta] 28.10.
- ohho 21.10.
- [Ei aihetta] 13.10.
- [Ei aihetta] 12.10.
- [Ei aihetta] 08.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (67)
-
▼
2007 (101)
- ▶ joulukuu 2007 (4)
- ▶ marraskuu 2007 (11)
- ▶ lokakuu 2007 (11)
- ▶ syyskuu 2007 (6)
- ▶ elokuu 2007 (8)
- ▶ heinäkuu 2007 (2)
- ▶ kesäkuu 2007 (8)
- ▶ toukokuu 2007 (29)
- ▶ huhtikuu 2007 (6)
- ▶ maaliskuu 2007 (3)
- ▶ helmikuu 2007 (8)
- ▶ tammikuu 2007 (5)