Jalat paskana ja olo niin helvetin heikko. Sitä se pitkätukkien puuhamaa teettää.
Eilen tuli käytyä Finnish Metal Expossa enkä voi muuta sanoo ku et se on paras paikka mihin mennä krapuloissa. Tuli löydettyy muutama uus bändi ja vieläki on fiilikset ihan katossa.
Ensimmäisenä Turmion Kätilöt. Suuri plussa täytyy antaa toisen laulajan pukeutumiselle, joka oli sanalla sanoen erikoinen: tiukka minihame, vyötärökorsetti (joka jossain vaiheessa keikkaa katosi) ja vaaleanpunaiset/mustat raitasukat. Vielä isompi plussa tulee alushousuista, jotka olivat MIEHELLE ehkä vähän liian pienet. Pallit tulivat hyvin esiin, pääsi niitäkin sieltä lavan sivulta ihailemaan :). Eikä se lavashowkaan paha ollut, kipinöitä lensi ja juuri tämä nimenomainen laulaja puhkoi poskensa lävistysneuloilla. Metal kunniaan.
Sitten suurin innostuksen kohteeni: The Cyan Velvet Project. Musiikki iski niin kympillä etten osaa muuta kuin odottaa huomista, jotta pääsisi levykauppaa tutkimaan. Pakko tutustua bändii enemmän, haastatteluja ja tietoja on tullut jo etsittyä. Koko keikkaa en katsonut, mikä näin myöhemmin vituttaa, mutta mieslaulaja (jolla oli aivan ihana mekko päällä) tuli bongattua sieltä messuhumusta ja hymyt tuli vaihdettua.
Nyt ei voi muuta kuin odottaa kesää ja Tuskaa. Elämä on tehty elämistä varten ja mun kohdalla se todellakin meinaa sitä, että musiikki kantaa. Jos tulee näin hyvä fiilis päivästä metallin keskellä, niin sitä on todellakin pakko saada lisää.