ei minkäänlaista omaa tahtoa... sitä vaan lilluu eteenpäin, päivä kerrallaan, ajattelematta mitään sen syvällisemmin. Järkevää? Jaa'a. Eräänlainen selviytymiskeino? Jos sen niin haluaa ajatella.
Ei sitä viitsi aina epätoivossa ja itsesäälissä lillua, on aivan laillisiakin keinoja saada fiilis paremmaksi. Tosin sekin arveluttaa, ettei pysty olee oikeesti hyväs fiilikses selvin päin, vaan pitää vetää perseet ja senki jälkeen hehkutella miten sekasin on.
Onko se sitten sellainen elämä jonka mä haluan?
En mä tiiä, ehkä mä en halua elämää ollenkaan.