Kukaan ei tiedä miltä tuntuu yksinäisyys jos siihen ei ole omakohtaista kokemusta. Ja mikä pahinta, yksinäisyys ei ole oma valintani vaan toiset ovat päättäneet asian puolestani. Kun kaikki ajattelevat vaan itseä, helppohan se on kun heillä itsellään on paljon ystäviä niin eihän heidän tarvitse välittää siitä mitä on toisen yksinäisyyden tuska. Ja jos joku yrittääkin muka auttaa niin lohdutus on vaan sitä että "kyllä sinä vielä löydät ystäviä". Olis vaan mukava tietää että missä ne ovat ne ystävät, koska kukaan ei ole tullut vielä sanomaan että "minä voin olla ystäväsi", vaan kaikki yrittävät työntää minua pois. Ja kun ihmiset eivät näytä tajuavan edes sitä että minua ei todellakaan kiinnosta mitkään kesi-ikäiset eikä vanhat kääkät, vaan viihdyn itseäni huomattavasti nuoremmassa seurassa.