olipa kerran vuohi. vuohi rakasta etanaa. yhtenä yönä kun vuohi oli taas kuluttanut tunteja etanan ihanan vartalon ajattelemiseen hän päätti lähteä etanan luokse kosimaan etanaa. hän otti rakkauden ruusun mukaansa. hän oli vaalinut rakkauden ruusua kauan sillä se oli maailman ainoa rakkauden ruusu. hän käveli takaperin etanan luokse ja pussasi sitä. sitten hän odotti ja katsoi rakkauden ruusua.
voi ei! se oli nuutunut sillä etana ei rakastanut vuohea. hän inhosi vuohea. siitä vihastuneena vuohi haastoi etanan kaksintaisteluun ja he tappelivat lujasti kunnes vuohi tappoi etanan. tajuttuaan tekonsta hän ei enää kestänyt elää itsensä kanssa vaan otti sydämen rinnastaan, katkaisi sen kahti ja heitti henkensä.