Jjjep, se on siinä, jätkääääät! Sain lomalla kauheen päikkärifiiliksen q Bullomas the Tauren Shamanin luona luin muutaman osan "Juoppohullun päiväkirjaa". Eli alotetaan kampäkki vaikka joululoman meisselillä:
Ensimmäinen mieleenpainuva juttu oli kyllä joululahjat... Siis oonko mä tosiaan niin paskanen, että kaikilla on pakkomielle antaa mulle kaiken maailman shampoota, saippuaa, dödöä ja tasohiomakoneita (varmaan naamaa varten). Mitään muuta sieltä ees tainnu tulla, ehkä yks näkkileipäpaketti pelastusarmeijalta. Noh, rakkaalta naapurilta Dirgeltä sentään pieni koira eksyi kainaloon, sen nimi oli Botski (vähän niinq laiva) ennen ku se meni ja synnytti vähä liika rajusti. Pelkät nahat jäi mut tilalle tuli 12 pientä poikasta.
Muutama päivä kulu ja menin Heiqri jr. luo pelaa lautapelii Rappakalja. Jos joku nyypänpoikanen ei tiiä mitä siinä pitääs tehä, ei haittaa. En mäkää. Mut hauskaa oli. Mulle annettii joku sepusana (tyyliin figutralytpi) mitä mä tietenkää tienny. Aattelin, että varmasti menee läpi seuraava: "Afrikan savanneilla elävä kolmikiveksinen lihansyöjäkasvi." Ei se oikee muihin uponnu :( Mun nappula ei koko pelin aikana liikkunu yhtää. Enkä nyt tarkota sitä mitä te irstaimmat siellä peiton alla ajattelette.
Aikaa kulu, aurinko nous ja laski, kunnes tuli aika lähteä takasin synnyinseuduille. Helsinki city boy oli valmis. Veikka sai datan messiin niin mutsi sit päätti heittää sen ja mut siin samalla. Ei helvetti mikä matka. Suvi itkee koko ajan jostain, koirat itkee ja riehuu (jep, kolme sellasta pikkupaskasatiaista kaivamassa persettään ei kyllä kuulosta eikä varsinkaan näytä hyvältä) ja autosta hajos pissapoika. Se ruikki kaikkialle muualle sitä mälliä paitsi tuulilasille. Pysähdyttiin for real varmaan 10 kertaa itkee ja voivottelee kohtaloamme. Päästiin ihme kyllä perille ja siellähän Bullo ja Kati Konalan S-marketilla odotteli. Neitsytmatka Munkkivuoren sydämessä kökkivään kämppään oli lähellä. Ei se niin paha ollu ku Bullo anto ymmärtää. Mutta varmuuden vuoks tervetuliasdrinksut naamariin ja nuq.
Heräiltiin ja Dikin maaginen datiskäsi pisti kerralla koneen kuntoon. Yks kyrpäletku kyllä halus kapinoida mut Tiimarin teippi peliin ja DB-viritelmät on valmiina. Ei sen jälkeen paljoo sammuillu (kone siis). Ruvettiin yhdessä tuumin naukkailemaan paria paukkua ja valmistauduttiin mun elämäni ensimmäiseen Grand Casino-reissuun. Olin kyllä komeena, uskokaa tai älkää, kun Tuomas sai stailisti-melan päälle. Mut kuten kaikissa DB-tapahtumissa, ei tässäkää kovin smoothisti menty. Kati oli duunissa ja aateltiin, et napataan se matkalla messiin ja jatketaan siitä. Karmee juoksu dösään, niin just, DÖSÄÄÄÄÄÄN, ja sain vielä maksaa Bullon kyydin ku sillä "ei kuulema oo pienempää rahaa ku 50e seteli". Se on just toi taksikuski-ego. Kuitenki kävi vaihtamas kaikki klisut ja pennit mitä löyty, et sais sen yhen 50e setelin. Päästiin määränpäähän ja Katin kylmä kuitti: "Mä haluun kyl himaan vaihtaa vaatteet, mä näis lähe mihinkää." Laskeskeltiin lyhyen ja pitkän matikan osaamisella, millä vauhdilla sen bussin pitäis liikkuu, paljon saa olla enintää matkaa jne. jotta ehittäis vielä samalla lipulla. Luovutettiin ja mentiin baariin.
No ei sentään, me mitään dokuja olla. Kiltisti takasi Munkkivuoreen ja koska tiedettii, ettei mitää sanaa ehtii samalla lipulla niin lisää juotavaa kurkusta alas. En tiiä, mikä päivä vuodesta tai aika päivästä oli mut huomasin olevani GC:n edessä. Kai Bullo sujautti Nikon naminami-pillerin mun sidukkaan. Olin aivan paniikissa siin narikan edessä. Nainen pyys henkarit, vääns ne about poikki ja yht'äkkii sano: "Kato tohon kameraan, me otetaan susta kuva. Ja son joko 10e vuosilippu tai 2e kerta. Kumpi?" Menin niin jäähän, etten osannu sanoo mitää, katoin vaan sitä kameraa ku imbesilli laiskiaista. Jossain välissä tajusin, et kai se kuva oli otettu ja vastasin jotain kertalipun suuntasta. Jalat täristen pääsin deep inside of GC ja oli kyllä hieno mesta. Pelailtiin hetken aikaa, haisteltii sitä rahan määrää ja siinä se sit oliki. Ei loppupeleis mitää ihmeempää.
Kuppia nosteltiin molemmin käsin koko loppupäivä ja päädyttiin paikalliseen ihmeeseen Club Shalimariin. Äksöniä riitti: Ensin vessassa heiteltii Jezun kans jotain kei-läppää ja kopista ryysii joku parikymppinen pipopää: "Vittu mä yritän käydä vaan rauhas kusel ja te homot puhutte tolasii. Haluuttex turpaa?" Jezu vähän vilauttaa 60 sentin habaansa ja johan lähti mies juoksee. Päästiin takas pöytään ja aattelin vähän katella, minkälaista karaoke-musaa on tarjolla. Jostain Zeus-jumalan salamaniskusta ne sai päähänsä, et mä tosiaan haluun laulaa. Yritin siinä kertoo, et
1. En osaa laulaa
2. En myöskään haluu laulaa
Mut ei ne mitää kuunnellu. Kävi valkkaamas mulle biisin ja sit dikki-psykoosi pääs pintaan. Lähin ulvoen ulos ja kyykin pusikos varmaa 15 minuuttii. Kyllä se siitä helpotti. Loppuilta/yö meni melko rauhassa ja päästiin jopa elossa kotiin.
Seuraava aamu ei kyllä ollu mikään kaunein. Yks pahimpii darroja ikinä ja piti lähtee rakettiostoksille ym. Siinähä sit yrität keskellä Myyrmannia, viinalle haisevana likasena teininä hengittää takkiis ja vaatekaupoissa istut sovituskopissa tärinät päällä. Mutta tuli lööpeissä propsit ainaki multa saava otsikko vastaan: "Juha Kankkunen vuoden ilman viinaa." Eniten hilpeyttä herätti nimi. Kämpillä darrapäiväunet peliin mut siitäkää mitään tullu. Sätkyin hereille koko ajan ja vielä ne unet: Oltiin autoilemassa ja taivaasta tippuu saakelin iso labradorinnoutaja keskelle tietä. Herään omaan huutooni. Meen kaikkien rakastamalle darrapaskalle ja pönttöön tipahtaa Marianne-karkin paperi. Ja kyllä, se tuli perseestä. Muidenkin ihmisten herättyä katottiin leffa Mallioppilas. Oli melko ahdistava leffa. Mut siin oli Gandalf \o/
Aattona darrat oli häädetty talosta ja ruvettiin valmistautumaan vuoden vaihtumiseen. Bullo sai ilkivaltakohtauksen. Kuuluu kuulema sen perinteisiin. Klo joku 16 ja oli pakko päästä posauttaa se ensimmäinen "pahan pojan paukku" (ja ei, en tarkota farttia). Paikkaa en sano, ettei jku KRP:n mies tuu koputtelee mut hyvin seki valittiin. Täpinät päällä ja raketti ilmaan. Autolla karkuun ja mitäs ehkä 500 metrii edessä päin tulee vastaan. Poliisit. Meni mehut vähä joka miehestä mut ei sentää pysäyttäny, hähää!!1 Haettiin pari Katin kaveria ja huikkaa naamaan. Illan mittaan lähettiin poksauttelee. Tuomas heittää munakranaatin melkee jalankulkijan niskaan ja perhonen ilman mun refleksejä olis räjäyttäny auton. Ongelmakohta: Ei lunta mut yks vähä isompi pommi pitääs saada taivaalle. Olihan meillä olutpullo. Tehtävä annettiin totta kai stuntmies-Dikille. Ei mitään hanskoja tarvii. Mut kyllä se kipinäsuihku kirpas. Jäi sormeen kiva muisto tästäki reissusta. Hyvää uutta vuotta, saatana! Taannuttiin Bullon kans 10 v. tasolle ja yritettii posauttaa roskis mutta oli lujaa tekoo. Kaikki maholliset Millenium Ydinpommit, Hirmuiset Kanuunat ja Kiinan Pikajunat survottiin mut ei se vaan irronnu. Shalimar kutsu taas yön ja mielen pimeinä tunteina. Nyt päästiin melko vähällä. About 65 v. pappa kertoili mulle tarinoita, kuinka se ei koskaan oo harrastanu mitää maailman karateita, krav magoja tms. mutta yhtäkää tappeluukaa koskaan hävinny. Meni 20 minuuttia ja se paukutti jonku mulkun maihin. Kaunista, sano nyrkkeilijä nähdessään hanskan tulevan kohti. Nukuin Bullon ja Katin huoneen lattialla mut jossai vaihees yötä heräsin Tuomaksen karvanen naama mun suussa. Olin siis kavunnu sänkyyn Tuomaksen lämpimään kainaloon. Mukavuudenhalunen paska oon. Kyllä se mut takas lattialle pökkäs (jep, lujaa takaapäin) mut ei ollu darraa aamulla.
Päivä paistateltii miettien vkl:n saldoa. Autosta ikkuna sijoiltaan, "ovi on auki"-valo palaa, vaikka olis millä tykillä ne ammuttu kiinni, naamoissa mukavimmat alkkispöhötykset vähään aikaan ja hauskaaki tais jossai vaihees olla. Illalla katottii taas leffa... Jeepers Creepers.. Näytti aluks jopa melko hyvältä mut ekan puolen tunnin jälkee naurettii kilpaa Bullon kans ja vielä ku ihana Kati spoilaili koko ajan siitä jotain. Mutta hauskimpia kauhuleffoja ikinä.
Tiistai oliki kotiinlähtöpäivä ja tapahtu siinäki omat sähläämisensä mut pistän ne vaikka seuraavaan. Teiän silmät rupee kuitenki olee nii väsyneet tästäki. Mulle ei vittuilla.