Joku viisas on sanonut: Muistaessaan seisoo lumottuna paikallaan ja katsoo kuinka unohtaa.
Siitä ei ole kysymys.
Vaan siitä että unohdus on pakokauhun täyttämää pelkoa omaa muistia kohtaan. Kysymys on siitä ettei lauluja enää jää jäljelle. Ettei mitään enää jää jäljelle.
Ja siitä että tämä tarina alkaa.
en sillee palvo Kjell Westötä tai mitään.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 09.12.
- [Ei aihetta] 13.11.
- [Ei aihetta] 22.10.
- [Ei aihetta] 05.10.
- [Ei aihetta] 02.10.
- [Ei aihetta] 02.10.
- [Ei aihetta] 29.08.
- [Ei aihetta] 29.08.
- [Ei aihetta] 29.08.
- [Ei aihetta] 25.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (152)
-
▼
2011 (136)
- ▶ joulukuu 2011 (19)
- ▶ marraskuu 2011 (3)
- ▶ lokakuu 2011 (1)
- ▶ syyskuu 2011 (3)
- ▶ elokuu 2011 (18)
- ▶ heinäkuu 2011 (7)
- ▶ kesäkuu 2011 (13)
- ▶ toukokuu 2011 (14)
- ▶ huhtikuu 2011 (10)
- ▶ maaliskuu 2011 (16)
- ▶ helmikuu 2011 (12)
- ▶ tammikuu 2011 (20)
- ▶ 2010 (64)