IRC-Galleria

Heräsin. Katsoin kelloa. Bussiin ehtisi. Ei jaksa nousta. Nukahdan. 2 tuntia. Herään. PERKELE! No onneksi ei ainakaan sada, sillä pisarat eivät rummuta ikkunalautaa. Rotsi niskaan, ovi auki. LUNTA SAATANA!! Ei pojat, ei näin. Nythän on vasta lokakuu. Armoa. Ei herunut. Lunta sataa edelleen. No, ei siinä mitään. Koulussa oli ihan kivaa märissä kuteissa. Päätin kuitenkin lähteä talvitakkiostoksille Timon kanssa, ettei tarvitse kärvistellä taas koko talvea jollain väsyneellä reuhkalla. Takki löytyi! Se on minun tapauksessani jonkin sortin ihme, sillä olen metsästänyt viimeiset neljä vuotta uutta talvitakkia. Siirryimme suunnitelman kohtaan B:Timolle uudet popot. Lopputulos kaksi tuntia ja kahdeksan kenkäkauppaa myöhemmin oli seuraavanlainen: Pysäköintimaksu: 8e - Timon kengät: aika hiljaista. No juu. Sainpahan samalla kartoitettua Helsingin pipovalikoimat. Uusi pitäisi saada. Aika hurjaa, että joulu on taas ihan kulman takana. Hyvä että edellisen vuoden kuuset ovat ehtineet edes neulasensa varistaa. Kohta alkavat kaiken maailman markettipukit sun muut mörriäiset ilmestyä taisteluasemiinsa. Ja kukaanhan ei stressaa. Lapset pelotellaan henkihieveriin:jos et ole kiltti niin joululahjat jäävät rekeen ja Jullgubbe vetelee luuvitosella pitkin leukaperiä. Äitien verenpaine huitelee ylärekisterissä marraskuun puolesta välistä alkaen kaiken joulustressin takia ja isät...no...isät ostelee liian isoja pyjamia koko perheelle vaikka viime vuotisetkin ovat vielä avaamattomissa paketeissa. Että näin. Ei tällä kertaa muuta raportoitavaa. Öitä...