"Haluaisin olla enkeli. En sen vuoksi, että saisin siivet, vaan sen vuoksi, että voisin suojella jokaista lasta"
Elämä avaa meille joskus ovia, joita emme haluaisi avata.
Ovia, jotka avautuessaan muuttavat meidän elämäämme, vaikka emme sitä haluaisi.
Jää vain tyhjä syli, kaipaus ja ikävä. Lapsi kuolee.
Tahtoisin olla enkeli. En sen vuoksi, että saisin kultaisen kauniit siivet,
sillä oikea enkeli ei niitä tarvitse.
Vaan siksi, että saisin olla tukenasi, turvanasi ja luonasi aina kun tarvitset.
Ikuisesti rakastaen
Tikru, Ystävällinen Tikru, Ihana Tikru, Suuri ja Avulias Tikru,
Tikru, joka pomppi, mikäli pomppi, vain silla ihastuttavalla tavalla
joka on Tikruille ominainen.
Niin äkkiä lähdit sä luotamme pois, emme vielä sua antaneet ois.
Jäi paikkasi niin tyhjäksi.
Olit niin kuin tähdenlento, lapsukainen, pieni hento.
Niin lähdit enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.
Kiitos kaikesta enkelimme. Nuku hyvin.
On paikkasi tyhjä, surumme syvä,
mutta tiedämme, siellä Sinun olla on hyvä.
Oli olemus vilkas ja valoisa, on tunteemme lempeä, syvä.
Oli elämäsi lyhyt ja arvokas on muistosi kirkas ja hyvä.
Jäi susta jälki sydämeen, se sai muodon kyyneleen.
Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen.
Me jäämme vaiti hiljaa nöyrtyen.
Levolle laske luojani armias ole suojani
vuoteelta jos en nousisi taivaaseen ota tykösi.
Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten
Et ole ikiunessa, et ole poissa.
Olet tuhat tuulta puistikossa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti.
Olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Jokaisessa ihmisessä on uskomattoma suuri uutta luova voima.
Se on voimaa, joka pystyy luomaan uutta silloinkin,
kun inhimillisestä näkökulmasta katsottuna ns. peli on menetetty.
Se on voimaa tehdä mahdottomalta tuntuvasta asiasta mahdollista.
Se voima on meissä ja käytettävissä kaikilla
elämämme eri alueilla.
Joka yö kun Sinä nukut,
me kiipeämme tähdille,
puhallamme suukkoja Sinun poskellesi ja lähetämme enkelin Sinun vierellesi,
sillä olemme itse vielä niin kaukana.
Kun tulevat viileät yöt ja hämärän häilyvät illat,
kun meren raskaat mainingit valtaavat mielen,
ystävät;
solmikaa yhteisistä kyyneleistä köysi ja tehkää lujat solmut.
On elämä meri
ja suuret sen aavat,
toisistaan ystävät tukea saavat.
On Ilo ja Onni
kun voi tunnustaa
toiselle syvimmät tunteensa
ja tulla ymmärretyksi.
Paljon en voi, mutta,
sen minkä teen,
teen sydämestäin.....
Tälläisia surullisia lauseuta löysin kun seikkailin netissä..