on menty lujaa eikä me pysytty kyydissä. mä katson peiliin, mä tuijotan syylistä.
oon tehny virheitä, niin on varmaan muutki. on ollu tosi hirveetä, mut niin on kai sulki?
ne sanoo ettei sais dramatisoida. ne sanoo myös, et pitäis puhuu asioista.
mut kelle mä voin puhuu jos ei kukaan kuuntele? ja kun kerron jotain, niin ne asioita muuttelee.
mitä sit jos mä en tee niinku ne muut tekee, enkä mä oo sitä mitä ne must huutelee.
ku jutut muuttuu aina ihmisten välillä, ja ne tärkeimmät asiat, niist ei kukaa välitä.
ne hukkuu massaan sä tiedät mist mä puhun nyt, mut mites huomen, sä et tiedä mist on kysymys.
tää on nykypäivää, kukaan ei puhu suoraan ja frendit katoo ympäriltä ennenku ees huomaa.
