Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää,
se kehen luottaa selkänsä kääntää.
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää,
yksin oikeestaan olikin helpompi elää.
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen,
pakko päästä yli ja teen sen hymyillen.
Tie kääntykin auringosta sateeseen,
mut sade loppuu enkä palaa enää menneeseen.
Must tulee vielä onnellinen yksin,
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri (:
