Aamusta oli olo taas sellainen et jippii... Sisko lupaili tulla kylään ja ajatteli et varmaan siitä olo sit pirityisi. Vaan Yhtäkkii alkaa toi meidän neiti Oksentelee olkkarin matolle. Huomaan vieressä mehiläisen raadon ja alan heti haeskelee päivystävän eläinlääkärin numeroo. Löytyi kirkkonummelta. Hän neuvoi puhelimes et kyytabletin vois antaa. Pari kertaa tuo neiti yrjös ja mie sit siskon kyyditsemänä apteekkiin Lohjalle. No nyt tilanne rauhoittunu vaik en saanukkaan tablettia menemään tonnikalan kera. Taitaa ressulla olla kieli tai kitalaki kipeenä, kun ei herkku maistu. Onneks nyt ei kurkkuun kuitenkaan tunnu osuneen..Huoh. Säikähdyksellä taidettiin selvitä...Onneks.