miks mun on mentävä en mä kylläkään
kanna kenellekkään kaunaa tää ny vaa meni näin
rakas faija oon pahoillani erittäin
ja mutsi sielä taivaas en suakaan unohda
mä toivon että taivaan portilla vielä sut kohtaan
mun pää ei enää kestä tätä tuskaa yhtään enempää
miks nyt on aika katsoo taivaaseen ja lähtee menemään
vedin purkillisen unilääkkeitä ja ibumaxia
pää havittelee taivasta ja kädet saksia
ei enää mikään auta ei nosta pinnalle
vaan hukuttaa mut suruun kauas pinnan alle
tyttö löytyy aamul sängystään hymyilee kauniisti
kyyneleet valuu poskella ja ranteet auki, miks?
ei enää koskaan hengitä ei koskaan puhu
ei koskaan enää tässä samassa sängyssänsä nuku
