Elämässä on asioita, joita ei ole tarkoitettu muiden tiedettäväksi.
Ja vaikka olisi, niistä on hyvin vaikea puhua. Et tiedä keneen sinun tulisi luottaa.
Pelkäät. Mietit uudestaan ja pelkäät silti.
Mitä enemmän asiaa mietit sitä vaikeampi sinun on puhua, ottaa askel.
Pelkäät ettei kukaan ymmärrä. Pelkäät, että jäät yksin.
Samalla tiedät, että sinun pitäisi puhua, kertoa.
Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Jotkut ovat aivan omaa luokaansa,
odottavat, että olet valmis puhumaan ja ymmärtävät.
He pitelevät sinua, kun sinulla on vaikeaa. Lohduttavat.
Eivät jätä yksin. He eivät jätä sinua yksin.
Haluavat, että sinulla on kaikki hyvin.
Auttavat sinua olemaan iloinen, jos et siihen yksin pysty.
Sinä kiedoit kätesi ympärilleni, silitit hiuksiani ja kuivasit kyyneleeni.
Et jättänyt minua yksin. En ollut yksin.
Hymyilit minulle, hyväksyit.
Olet erilainen, olet omaa luokkaasi.
Teet minut iloiseksi,
saat minut unohtamaan ikävät asiat.
Kerrot olevasi siinä, kanssani.