osoittamattomaan suuntaan
johon uskaltaa katsoa vain vähiten rohkein
Se tyttö ei kertonut kaivertaneensa
heidän nimikirjaimensa juuri sellaiseen mustavalkoiseen puuhun
Eikä kertonut sitäkään kuinka lähellä reunaa olikaan
ja miten ei jaksaisi unohtaa
Ja sadetakkimies koiransa kanssa tiesi
kahdeksantoistatuhannen lapsen nukkuvan taivasalla
hänen toiveidensa värivalojen alla New Yorkissa
mutta hän käänsi katseensa mätäneviin lehtiin
Tätä minä kutsuin Syksyn massamurhaksi
Eikä tyttö edes muistanut missä
mustavalkoiset puut kasvaa
Mies soittaa punaiseen lankapuhelimeen
seitsemän tunnin aikaeron taakse
ja haluaa kaikki niinkuin ennen
Mutta punainen lankapuhelin toteaa ettei tunnista numeroa
eikä muista miten rakkaus lausutaan