IRC-Galleria

Satakolmekymmentä kilometriä asfalttia
ja ainakin kaksi kertaa enemmän katkeruutta,
joka johti lievään turhautumiseen
kahvikupin ääressä

Pakkasin mukaani vielä kolmannet sukat,
sillä nyt oli aika jatkaa elmää
Ja niin minä karkasin liian suurissa kumisaappaissani
punaisillä kottikärryillä
hiekkatielle

Ihmiset puhuivat auringosta,
joka kasvatti maailman ja
kaunistivat sitä sanoillaan

Mutta minäpä tiesin yhden kauniimman
ja romutin heidän maailmansa
muistolla hänestä,
joka sormillaan hivutti hiussuortuvia huulilta
pakkasen kirvellessä ihoa

Minä olisin se, joka ei osaa elää elämäänsä
ja joka katsoo kelloa kahdentoista sekunnin välein
Olisin se, joka juoksee katuvaloja karkuun

(sillä valo saattaisi raottaa silmiä
liian syvälle minuun itseeni)

Huurteinen aamu
maalaa punaa poskilleni
(taas kerran)

Minä olisin teille tuntematon ja
istuisin kahvilan nurkkapöytään

Hei! Minä olen se, joka ei juuri tunne itseään
ja jonka hiuksissa tuoksuu levottomat yöt
Hauska tutustua.

Sinä olet varmasti se, jonka vierestä haluaisin aamuisin herätä

Kiitos, sinullakin on oikein kauniit silmät
(jotka näkevät lävitseni juuri sopivasti)