Päivät ovat harvinaisen yksisuuntaisia
eikä tunteja saa kulumaan aamuneljästä takaisin aamukolmeen
Totuus lisää tuskaa, hän hymähti
Enkä voinut olla ärsyyntymättä siitä, että tiesin hänen olevan oikeassa
Minä säikyn puhelinta
ja kerään kasvojani aamuisin vessan peilistä
En tunne itseäni kovinkaan ehjäksi
mutta hänen mielestään olin silti sopiva
ja sanoi tietävänsä paremmin
Yön pikkutunnit rakastavat kaikkea yksinäisyydestä rakkauteen
Mutta minusta ne tekivät vain väsyneen ja kolutun kehon
valumaan humalaisena ja rampana keittiöstä olohuoneeseen ja vessan kautta eteiseen
Tutkin postiluukun reunoja ja toivon postinkantajaa aamuyöhön
Olenhan hieman kadoksissa
Minä nauroin
Tyhjien katujen on helppo hymyillä
Ne eivät roiku kenenkään naruissa
Uusimmat blogimerkinnät
- :----------) vappua odotellessa 15.04.
- Don't for a minute change the place you'... 22.03.
- joko mua väsyttää tai sit nää on oike... 14.03.
- Äärimmäinen tylsyys ajoi mut tähän 14.03.
- I had to stop myself from saying somethi... 13.02.
- [Ei aihetta] 13.02.
- pää sanoo piupau 30.01.
- ylpeyden aiheita 29.01.
- Miehen valinta ja kasvatusopas 19.01.
- and i cannot remember what life was like ... 18.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (25)
- ▶ 2009 (501)
-
▼
2008 (265)
- ▶ joulukuu 2008 (62)
- ▶ marraskuu 2008 (68)
- ▶ lokakuu 2008 (49)
- ▶ syyskuu 2008 (43)
- ▶ elokuu 2008 (28)
- ▶ heinäkuu 2008 (3)
- ▶ kesäkuu 2008 (2)
- ▶ toukokuu 2008 (8)
- ▶ huhtikuu 2008 (2)