Minä annoin pakkasen pistellä sormia
tupakan savutessa etusormen ja keskimmäisen välissä
Ajatukset kiristivät ja valuivat helmikuun kohmeiselle iholle
Sinä olit tuuli hiuksissa, joka heitti ne jokaiseen ilmansuuntaan
ja hengitys niskassa karaisemassa minut
valmiiksi kylmää maailmaa kohtaan
Sinun silmäsi kertoivat varomatta
sen totuuden, mitä minä en olisi jaksanut kuunnella
eihän minun pitänyt olla tämä tyttö,
joka kutsuu leijoja luokseen