IRC-Galleria

mä kirjotin mun elämästä just nyt:

MUN ELÄMÄ JUST NYT MUN SILMIEN MUKAAN!
Mä oon Krista ja oon 17-vuotias. mulla on vakava masennus, joka tekee mun arkipäiväsestä elämästä hankalampaa kun ne jotka on terveitä. Välillä mä ajattelen, että oonko mä todellaki tehny jotai nii väärin mun elämässä että oon ansainnu voida näi huonosti. Okei elämä ei oo mitää ilman vaikeuksia ja tiiän että miljoonilla ihmisillä on huonompi elämä ku mulla mut se on silti nii raskasta ku ite voi nii huonosti. Mulla on myös psyykkisiä ongelmii kuten vatsakipu päivittäinen päänsärky päivittäinen paha olo ja päivittäinen väsymys. Oon nii väsyny etten edes jaksa tehä mitää. Mä tiiän et se johtuu mun masennuksesta mut silti tuntuu ku oisin vaa laiska. Mut mä oon vaa nii henkisesti väsyny mun elämään. Joskus mietin et miks just mä oon tääl maailmas et miksei kaikki terveet ihmiset vois elää enkä mä .. ja toisaalta oon ajatellu, että jos teen esimerkiks itsemurhan, nii teen vaa pahaa niille jotka jää kaipaa mua, onks sellasii olemassa? Välillä mä mietin sitä, mut mä tiiän et ainaki äiti ja mun isoveli ja muutama muu ... ja mun todellisia ystäviä, jotka oikeesti hyväksyy mut sellasena kun oon. Ja sitä paitsi, luulen etten ooo tarpeeks vahva selviytyäkseen mun ongelmista jos teen itsemurhan. Mut kuinka kaua mun pitää viel jaksaa olla vahva? Mun voimat on jo iha lopus. Mä oon hyvä piilottaa mun tunteet ja näytän ne harvoille koska en haluu itkee.. Onkse väärin itkee? Tuskin mut se on vähän noloo. Mieluiten mä itken yksin mut yritän kumminki etten itke koska mä en haluu , se ei tunnu hyvältä. Haluisin vaa olla normaali ihminen joka jaksaa mennä jonnekki ja voi hyvin ja voi oikeesti sanoo et ne on onnellisia ja ilosia. Voin rehellisesti sanoo, etten muista sitä aikaa ku olin viel onnellinen. Sitä en oo ollu moneen vuoteen. Miltä tuntuu olla onnellinen? Mä en muista enää.. Millon tää kaikki kärsimys loppuu? Kuinka kaua mun pitää viel jaksaa? Mikä auttaa, jossei terapia tai lääkitys auta. Tuntuu kun tää ongelma ois iso solmu joka ei aukeis enää koskaan. Vaikka kaikki sanoo, et kaikki viel järjestyy nii en jaksa uskoo sitä kunnes mä ite huomaan sen. Mä en ees uskalla ajatella miltä mun tulevaisuus näyttää. Mitä jos mikää ei enää parane, jos kaikki on niiku nyt. Mitä mulle sillon tapahtuu? Mähä oon lapsellisempi ku mun ikäset nuoret ja se tuntuu tosi naurettavalta. Mä toivon et monet ovet viel avautuu mun elämässä jotka vie mut mukanaan erilaisiin seikkailuihin mut just nyt kaikki tuntuu tosi ahdistavalta. Toivottavasti kaikki viel järjestyy. Mä en päästä toivosta irti ainakaa toistaseks. Mä selviin kyllä tästä … ehkä ..

BY;KRISTA!