Kahlittu
Laastarit eivät riitä paikkaamaan mua,
En saa tunteistani selkoa.
Olen kuin minusta puuttuisi jotain,
Lapsen nukke entinen rakkain.
Ihan kuin oisin yksin pimeässä,
Eikä kukaan ojentaisi auttavaa kättänsä.
Olisin kuin ilma joka olisi hetkeksi päässyt karkaamaan kahleistaan, Saanut opetella käyttämään vaistojaan.
Toinen silmä aina auki nukkuessaan,
Ettei mitään pääsisi tapahtumaan.
Ehkä joskus,
Ehkä viikon päästä,
Ehkä huomenna,
Tai ehkä jo tänään olen turvassa ja kahlittuna elämääni jota elin.
Kipu kova viiltäen hakkaa, Voisitko auttaa ja sekoittaa puolestani pakkaa. Kortit elämän käsissäsi sun, Kuka saa päättää keneen rakastun.