Mä mietin yksin himas miten olen elämäni haaskanut
tai miksei mul oo vierelläni elämäni rakkautta
Miks tää kaikki tuntuu painava vaa mun harteilla
miks vitus en oo vielä viiltäny mun ranteita auki
Ja pääsis täst paskast pois, miksei kukaa
muka huomaa miten raskast on
Tää tunne kalvaa, mä en saa enää rauhaa
miksei kukaa voi auttaa tätä tyttö raukkaa
Muistan pienenä ku kaikki oli viatonta
ei stressii, ei vitutusta, ei huoliakaa monta
Osas olla kiitolline pienist asioista
karkkipussist, leluist, suklaarasioista
Ei huolii pojista, ei töistä, ei raha asioista
ei edes haitannu vaikkei aina aurinkokaa paistanu
Nyt tää kaikki paska hermoni on raastanu
mietin täs miten elämäni jopa haaskannu...