Kävelen kadulla.
Niin monenlaista kansaa kävelee vastaani.
Silti minä yksin erotun tuosta sekalaisesta joukosta.
Miksi minun pitää olla erilainen?
Miksi minä sain kärsijän osan?
Istun yksin penkille.
Pari uteliasta penskaa katsoo minua,
Ja juoksee sitten äitinsä helmoihin.
Olen yksin, kukaan ei välitä.
Niin se on tänään.
Niin se on huomenna.
Niin se tulee aina olemaan.