IRC-Galleria

"Autumn, laden with fruit,
and stain'd with the blood of the grape.
Pass not, but sit beneath my shady roof;
there thou may'st rest.
Tune thy jolly voice to my fresh pipe."

Tervetuloa syksy, tervetuloa uusi vuosi. Virallinen talven odotus alkaa tänään.

On kivaa mennä takasin kouluun, on sellai tultahenkivävalmistuhoamaanfiilis, joka tunnetaan myös nimikkeellä motivoitunut. Paljon eri projekteja tiedossa, paljon työtä, mutta itse asiassa oon siitä oikeen tyytyväinen. Joudun vihdoinkin alistumaan kalenteriorjaksi, koska pää hajoo muuten muistettavasta. Mist sais ajatusseulan?
Vielä vaan kun oppis olemaan menettämättä ääntään joka kerta treeneissä, niin olis hyvä. Draman yhteishenki toimii mahtavasti, kaikki alkaa löytämään sen yhteisen punaisen langan, mitä oon pitemmän aikaa jo toivonut. Jokainen yllättää mut tahollaan vieläkin välillä ja huomaan olevani siunattu hienoilla bändikavereilla. Kiitos kundit siitä.

Toisen valtion oppressiohallituksesta vapautuneille! Vapaus omaan hallitukseen, edustuslaitokseen ja mielipiteeseen. Verot maksetaan oman kansan eduksi ja toimintasuunnitelma pohjautuu omiin hankkeisiin.

Ihmiskunta yllättää kerta toisensa jälkeen. Ihmisen voi tuntea viikon, vuoden tai ikuisuuden, etkä siltikään tule ikinä tietämään, mitä toisen päässä liikkuu. Tällä hetkellä mietityttää, että ovatko ne ne tilanteet vai oikeasti se aito luonne, mikä saa käyttäytymään tietyllä tavalla.

Uskomatonta röyhkeyttä ja silmitöntä ilkeyttä.

Allekirjoittanut kuittaa kellokorttinsa viimeisen kerran ja toivottaa hyvää jatkoa, tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin. Pohjalla on käyty ja mudat on tongittu.

jos sävelet ois sanoja, ni olisko jokaselle sijamuodolle oma sävelensä? mitä soinnut olis? valmiita lauseita? vai olisko sävelet kirjaimia ja soinnut sanoja? onko joku käyttänyt salakielenä melodiaa?

musiikki on puhumatonta kieltä, joka sanoo aina jotain. se on muistoja ja mielentiloja. se vahvistaa tunteita ja luo niitä tyhjästä. musiikki on pysyvää; kaikki muu ympärillä voi muuttua, mutta aina voi palata sen levyn luo, jota kuunteli 9-vuotiaana, eikä se oo siitä mihinkään muuttunut. se luo turvallisuutta jatkuvasti staattiselle elämälle. pysyvyyttä.

lopussa on uuden alku, niinku partasuiset sedät sanoo. musta alkaa tuntua, että se pitää paikkansa. joskus voi tupsahtaa pahasti pyllylleen ja sattuakin saattaa, jos ei oo joku pistämässä tyynyä alle, mut pieni kipu on itse asiassa ihan hyvästä. se pistää ajattelemaan ja miettimään, että mistä täällä oikein on kyse: kenelle tätä elämää eletään ja millä ehdoin. täytyis vaan olla tarpeeks rohkee ja itsepäinen, et tajuais pitää sen mielessä. omat unelmat on kuitenkin ne, jotka merkkaa eniten. ei voi mukautua toisten ihmisten haaveisiin ja kuvitella olevansa onnellinen.

06 on ollut tähän mennessä aika jännä vuosi, saa nähä mitä loppupuolisko tuo tullessaan. sen ainakin tiedän, et mä odotan sitä enemmän kun innolla. hassua ajatella et tietää jo etukäteen, et tulee muistelemaan näitä hetkiä käännepisteenä, jonka mukaan määrittelee myöhempää elämäänsä. mun kirjassa on yks todella pitkä luku ohi, mut monta edessä. ja tällä hetkellä näyttää erittäin hyvältä. mä olen vastuussa itsestäni, omasta elämästäni, määränpäistäni ja suunnitelmistani. en aio tyytyä keskinkertaisuuksiin, vaan aloittaa uuden vaiheeni niin, että voin muistella sitä pää korkealla, ylpeänä itsestäni.

Luottaa ja luulee tuntevansa, mutta todellisuus on tarua ihmeempää. Vuosienkaan jälkeen ei voi olla varma muista, joskus ei itsestäänkään. Maailma on karu paikka, jossa pahat unet käyvät toteen.

Siis voi vittu. En suosittele elämää. Kurt, Jimi ja Bonzo ilmeisesti tajus jokanen mist on kyse ja ymmärs lähteä ajoissa.