IRC-Galleria

On tää häiden suunnittelu kyl tosi raskasta...ku ei osaa päättää että ottaako vai eikö ota sitä tai tätä ja blaah..! Ja vasta ollaan alku löpinöissä ja koko varsinainen hässäkkä viel edessä!

Oivoi mihin oonkaan lupautunut...

---

Outsista...näin tänään ihmisen tai no oikeestaan ihmisiä jotka muistutti mua menneisyydestä ja myös mahdollisesta tulevaisuudestani...ja mikä pahinta se satutti just tätä mun nykyhetkeeni...

Muistutti siitä mikä on nii lähellä sydämessä mut kuitenki oikeesti todellisuudessa niin kaukana.

Ehkä mä alitajuntaisesti tajusin et ikävöin enemmän ku saisin tai kannattais ja siks se kirpas niin...Perhe on just se pahin...ja mä kun en edes tule oikeestaan yhtään tän toisen henkilön kans toimeen vaikka se olis aika suuri edellytys jos asiat joskus muuttuis parempaan!

Ehkä se on musta kiinni et ei tulla juttuun ku nähtiin päivittäin sillon joskus ihan koulun puitteissa ja mulla just pahin murrosikä menossa. Ja onhan se ihan eri sukupolveakin! Mut jotenki mä vaan oon kantanu ns. kaunaa kaikki nää vuodet vaik ku näin jälkiviisaana asioita oon pohtinu ni ei mulla oikeestaan olis mitään syytä siihen! Miks "sotakirveen" hautaaminen on vaan niin vaikeeta?

Varsinaisestihan nää ihmiset ei liity siihen mitä kaipaan ja ikävöin mutta epäsuorasti ne on kuitenki sama asia..!

Siihen toiseen henkilöön taas en oo oikeestaan saanu koskaan minkäänlaista hymyä kummempaa kontaktia enkä tiedäkkään siitä kauheen paljoa. Ehkä se taas on hyvä niin koska oon varmaan paljon tervetulleempi ku en valmiiks tunne edes toista niistä.

Surullisinta täs on se et pointti miks molemmat näist henkilöistä kuuluis oikeestaan olla mulle aika läheisiä ja mun pitäis pitää molemmista et helpottas vähä tulevaisuutta on tosi suuri ja tärkee osa nimenomaan sitä tulevaisuutta ajatellen..!

Kukatahansa selväjärkinen joka haluaa olla osa jotain käyttäytyy mahdollisimman hyvin ja sivistyneesti saadakseen sen mitä haluaa. Ja tällähetkellä mun pitäis nimenomaan käyttäytyä mahdollisimman mallikelpoisesti saadakseni sen mitä oon kaikki nää vuodet ajanut takaa!

Vähä ku työhaastattelussa olis! Työhaastattelussa joka kestää mun koko elämän!

Kaikkina näinä vuosina meijän jutut on menny ihan ristiin! Tai siis me ollaan menty elämässä ristiin. Kai sillekkin on joku tarkotus tai sit me vaan ei oltas yhdessä hyvä...Silti mulla on aina takaraivossa pieni ääni joka välillä muistuttaa mua ja avaa uudelleen kaikki ne haavat! Jotenki ne ei oo kosaan vaan umpeutunukkaan kunnolla.

Totta se on et tieto lisää tuskaa ja niin on myös tässä tapauksessa..! Olis helpompaa jatkaa eteenpäin jos en tietäis et joskus olis ollu yhteinen hetki mut ulkopuoliset sekaantu ja ne kaikki haavat tuli iha ku ruoskan seurauksena.

Päivittäin mä oon asioita mielessäni kelannu mut en oo koskaan keksiny syytä miks kaikki meni niinku meni...ja miks nykytilanne on se ku on!

Joskus se on mielessä useemmin ja joskus harvemmin mut aina kuitenki siellä!

Sekavaa?? No niin mustakin...ja mä sentään tiedän KOKO jutun!

Haluisin sen mahollisuuden takas...tälläkertaa ilman muita jooko??!