IRC-Galleria

Alkusanat: Niin, eli siis tässä taas pieni pala mun kirjoitelmaa mitä nyt oon lomankin aikana saanut huikeasti tehtyä, kasassa nyt jtn öö 8-9 sivuu? kummiskin, pieni maistiainen, vissiin jatke siitä minkä viimeks tänne pistin, jos muistan oikein. Enjoy

PS: Hitto mä haluisin tehä omat kotisivut näille mun kirjoitelmille, osaaks kukaa jelppii? :O

mut joo, nauttikaa





Kun valo jälleen alkoi pilkottaa taivaan kannen reunalla, oli tehdas taas hiljaa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Korkeista piipuistakaan ei tullut savun hattaraa. Sisällä oli ihan hiljaista, kylmä betoni täplitetty pudonneella laastilla ja katon palasilla niin kuin aina, halkeamia karkailemassa jokaiseen tuulen suuntaan, siellä sun täällä pieniä heinä tuppoja kasvamassa. Keskellä tehdasta oli katto romahtanut jo kauan sitten, sillä siinä oli reilun kokoinen reikä, josta auringonvalo tulvi sisään. Sen oli aikoja sitten jo vallannut heinä ja sen keskellä kasvoi koivu. Koivun latva oli hiukan katon rajaa alapuolella, sen juuret kauvautuneet betonin läpi luodakseen elämää.
Koivusta päätellen nyt oli syksy, sillä koivusta tippui keltaisia lehtiä. Syksyinen tuuli puhalsi sisällä, pöly ja lehdet muodostivat pyörteitä lattiaa pitkin, laineita kulkemaan seinältä seinälle. Hiljaisuutta helisytti vanhojen kettinkien kilinä, ruosteisten metalli paalujen narina ja naksahtelu.
Koko tehdas oli rauhallisen eloton vaikei hiljainen. Rotat jotka joskus olivat täällä eläneet ovat nyt muuttaneet kauas pois. Linnut jotka pesivät katon rippeiden suojassa eivät enään esilleen palaneet. Jokin sisäinen rauha oli paikassa rikottu, vaikkei sitä päälle päin näkisikään. Joku, tai jokin, oli saapunut paikalle eikä näyttänyt mitään merkkiä lähteäkseen lähiaikoina. Voisi jopa sanoa että tehtaan sisällä hallitseva elottomuus oli elämän muoto itsessään, rauhallinen ja valoisa, näkökulmasta riippumatta. Ei mikään, mitään tai kukaan rikkomassa tätä rauhaa. Kunnes.