Tässähän tää elämä menee. Eilen tuli taas nenukista verta. Mut sitä vuotoo ei kestäny ku tunnin verran... Onneks. Muuten ois saattanu tulla kiire kouluun ;) Huomenna olis sit tentti. Vituttaa oikeesti ku tietää jo etukäteen ettei siitä tuu pääseen läpi. Ei edes selittämällä. Mut jos päivän päätteeks ottais vaikka pari viskilasillista niin ehkä se siitä helpottaa... Ehkä.
...ku tulee nenästä verta. Taidanpa huomenna nyppästä lääkäriä hihasta ja kysyä mitä tehdään ja kuinka päin. Menee hermot. Ja kurkku tuli kipeeks... Nieleminen sattuu ja imusolmukkeet on melko turvoksissa. Kuumetta en voi enää mitata ku mittari sano työsuhteensa irti - patteri loppu. Perkule sanon minä.
Niin paljon voi salassa kärsiä
ja kätkeä sydämeen.
Niin paljon voi salassa itkeä
ja kuivata kyyneleet.
Niin paljon voi unohtaa,
niin paljon voi anteeksi antaa.
Vaan kuka voi lohduttaa,
kun sydän murhetta kantaa?
Vihaan parvekkeella tupakoivia naapureitani. Ensi kerralla olen valmiina. Ammun ritsalla heidän päälleen kaikkea mitä ritsalla voi ampua. Osumien jälkeen kiljun riemusta kuin pieni lapsi, joka on juuri keksinyt kuinka hienoa on kaataa mustikkakiisseli valkoiselle pöytäliinalle.