En oo tyyppiä unelmista luopuja,
tuntuu et oon omist sanoistani juopuja.
Uskon mitä osaan itselleni järkeillä,
enkä tiedä mikä tärkeintä.
Jännä jälkeenpäin on liian helppo olla viisas,
ku oman jäljen nään, omal järjelläni,
tai sen rippeil.
Hei jou mitä sinä? mitäs täs, kaikki hyvin,
sama mies - sama meno, elän ku en tyri.
koko sydämmest ja mielest, aiheesta ja vierest.
ysiseiskast lähtien ollu joku pieles, muitten mielest.
no mitä ite? mitä vaan, sitä saa mitä tilaa
ja loput otetaan. tai sit ei ollenkaan,
mee täysil tai mee himaan.
ysiseiskan mielentila meni nuoren miehen pilaa.
Ruvetaa hommii, noni kuka tuhlaa aikaa?
Elän parast aikaa parast aikaa just parhaillaa.
Vuodet kuluu kiireenvilkkaa,
juoksen viisareiden kanssa kilpaa
ja vedän perkeleelle lippaan.
Ja yhä samat sanat pilkkaa,
ja krapulapäivät tekee mun päästä vilkkaan.
jos mennyttä yytsii, en tiiä oonko viisastunu
vai välttäny typeryyksii.
muistot on kasas, vaik dekit palasina,
verivala hihas, hautaan asti kannan,
siin oli jotain joka suoristi mun selkärangan.