IRC-Galleria

se on niin ikävä huomata tulleensa niin monesti huijauksen kohteeksi, ettei oikein enään pysty luottamaan ihmisten vilpittömyyteen. Sitten vielä kun joku tulee kaiken lisäksi sanomaan että saan syyttää siitä vain itseäni, kun olen niin sinisilmäinen ja naivi. Mitä helvettiä? Minä vain uskoin ihmiseten olevan oikeasti parempia, halusin nähdä ne kuin itseni ja luottaa heihin. Nyt minulla on vain ihan humanoidi olo, että minun logiikkaan ei vain saa mahdutettua muiden ihmisten logiikkaa ja itsekkyyttä sekä omahyväisyyttä. Elänkö minä vain jotenkin jollakin ihan toisella tasolla, joka olikin vain minun uneni? Mitä tässä sitten pitäisi alkaa tekemään? Alkaa toimimaan samoin kuin muutkin, ja alentaa itseni yhtä eläimelliselle ja itsekkäälle, sekä sieluttomalle tasolle? Kun en vain voi tehdä niin. Se tuntuu minusta pahalta ja väärältä sekä moraalittomalta. En voi kyllä tehdä muuta kuin jatkaa vain uskossani, että jossakin on myös ihmisiä jotka pystyvät elämään vilpittömässä totuudessa ja osaavat hahmottaa maailmassa muutakin kuin oman itsensä ja turhat tarpeensa. Saatana asuu meissä ja voi valitettavasti hyvin. Mutta onnea se ei kenellekkään tuo. Katteettoman lupauksen vain, ja huijauksen jostakin muka tarpeesta.

En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut puhuvani näin kirstityin termein. Olen vain älynnyt sen, että täälä meidän länsimaisessa kulttuurissa se on helppoa selittää niin asioita ihmisille