vanhat ajat on nyt takana,ja uus elämä edessä,
mut en voi käsittää sitä miten meijän välit meni
tämmöseks ihan tost noin vaa? sä vannoit mulle
ystävyyttä & kaikkee muuta ku nähtii viimeks,
nyt kaikki on muuttunu,tottakai osasyy on myös
mun koska en oo ehtiny tulla sinne,mut luulin ettei
se sua haittais & kestäisit sen,mut ei,oon onnellinen
puolestas,et annoit mun sillon auttaa ittees,etkä tehny
mitään harkitsematonta itelles,sain kuitenki itkee monet
illat vaan sun takia,sain samalla pelkää pärjäätkö sä,
jaksatko jatkaa tätä elämää viel,mut onneks sä oot
edelleen täällä,kiitos silti viel
niistä hetkist mitä kanssas sain viettää.<3