IRC-Galleria

rakastan, se on sellanen "pieni ja pörröinen"
ainaki karvaa paikoitellen, sellasen vois laittaa pakkaseen ja ottaa esiin mummon päivillä ja ihastella kuin veistosta.
Vaikka se onkin suurimman osan vuorokaudesta työn touhussa, jaksaa se uurastaa vielä kotonakin. Laitan sille ruokaa ja katson kun se ahmii itsensä tyytyväiseksi, minä syön itseni mukavaksi.
Aina ei tohdi vain aika riittää, kun pitäisi 12h jakaa unen, minun ja muun kesken, eikä mikään vaihtoehto vaadi vähempää.
Voisin silitellä sen mahaa tunneittain, se käsi vaan tapaa lipsahtaa.
Nälkäinen nuori nainen, on oppinut vaatimaan vähemmän, huomannut ettei oikeastaan edes mitään aina kaipaa.

Näin asioiden välillä poukkoilen, on myöhä, aamulla aikaseen herätys, jos vain vielä jaksais juhlia iltaan asti, ehkä maanantaina on asiaa oikeasti, tuskinpa.