IRC-Galleria

MINÄ EN KÄRSI MORAALISESTA KRAPULASTA, se vaihe on jo ylitetty.
Olen ilkeä ja minulla on hauskaa, kuka sitä kieltää tai alkaa saarnaamaan.
Ei se osaa eikä se ymmärrä. Katsoisin sen peiliin enkä takuulla hymyilisi,
Minäkin itkisin.
Olen aina humalassa, niin on helpompi juhlia, kiva on myös tanssia jos ei olisi niin humalassa.
Olen niin humalassa koska ystävänikin on ja minä pidän puoleni.
Emmehän me tahdo ilman jäädä, mitä siitäkin seuraisi, suuri masennus kausi?
Minä keimailen, olen julma ja käytän hyväksi, minä olen nainen ja te olette viholliseni.
Vaikka useimmiten sokeasti rakastankin.
Näen outoja unia, koska olin eilen aamulla humalassa, stressaan ja olen väsynyt.
viisi tuntia frendejäkään ei varmaan asiaa auta.
Välillä olen autiolla saarella taistellen Jackie Chanin kanssa eloonjäämisestä ja viimeisistä tarvikkeista, joka sinänsä oli outoa sillä hän teki lähtöä, ei vain tahtonut minun elävän. Seuraavaksi kiipeän kuuhun ja totean ettei se ole taivaalla, se on vain suuri vuoren järkäle johon valo oudosti heijastuu. sitten taas olenkin gangsteri perheen 7 lapsen hoitaja, veljen tyttöystävä, miehelläni on pieni tappeleva hiiri joka lyö minua nenään. palataan tietenkin usein toistuvaan univaiheeseen jossa poliisit etsivät minua ja tukeni turvani punaisenristin hippi ilmiantaa minut, mutta poliisisedät ovatkin oikeastaan oikein mukavia ja kaikki olikin vain väärinymmärrystä, vaikkakin varastin kaupasta ruokaa.

Vakavasti asiaa harkittuani totean että humalassa olo on erittäin hyödyllistä, ei ainoastaan hetken huvin kannalta, myös arkielämäni on paljon mielenkiintoisempi, koska useat aamut herään sekaisin unen ja valvemaailman väliltä. Hirveätä se silloin on kun näkee niitä monen miljoonan lottovoitto unia.

täydellisempi ja parempi kuin toinen minä
se tuijottaa minua sängyn alta ja sylkee hävyttömiä sanoja suustaan
kutittelee jalkojani, kiusaa jatkuvasti
se härnää ja pyrkii pintaan
sanoakseen sinulle sen minkä ansaitset kuulla
mutta minä olen täydellisempi ja parempi

vanhempia runoja katselin, muistiostani poistatin kaiken turhan mielelleni. joku toinen valittaa vaikka itse aiheuttaa, juuri niitä selasin. se itkee ja uikuttaa vaikka pitäisi olla onnellinen siitä mitä ei joudu kokemaan

uppoudun suudelmaasi,
kiihkeään, hellään,
suljet syliisi,
hukun,
hengitän sinua,
kosketuksestasi minä väräjän,
kehoasi vasten.

Sydämesi syke,
minut värjää,
väreillään rakkauden.

Asut minussa

Pieni lapsi ei ymmärrä kuinka sattuu kun lyödään tosissaan
ei tiedä miltä tuntuu kun raiskataan omassa kodissaan
lapsi ei näe pulloon hukutettua epätoivoa
kova huuto pelottaa ja pelko kasvaa sisällä
äiti hajoaa käsiin, vuotaa verta silmäkulmista ja itkee
tietääköhän äiti mitä isä tekee öisin?

musta eyelineri jätää jälkensä kohentaen itsetuntoani
lisää kajaalia silmät huutaa armoa
sama tuo ketä olet
hikisenä ihoani vasten
kuuma kosketus epämääräinen
kiimainen huokaus korvaan etoo
vieraat kädet kehollani koskettaa aivan liian lujaa
puraisu korvaan uuvuttaa

kylmä kotimatka taittuu hoiperrellen
huudan tuskaani katuojaan
kyynelet silmissä

ja koskaan tuo peili ei armahda

häilyvä minä koittaa saada sinusta selkoa
tuntematta itseänsä se rakastaa muita ja toista, sinuakin
joka toinen päivä sattuu, hetkittäen ilahduttaa
muisto, tuoksu, kuva

kosketus iholla joskus etoo joskus kiihottaa
enemmän se satuttaa
hetkinä jolloin sinua inhoan
värisee elämä
roikkuen tiellä
viimeisillä voimilla
silloin tällöin vahvistuen
rytmiin hukkuu syntiset ajatukset
askeliini sekoaa tuska
hymyllä se pyyhitään
nauruun koleaan yhdistyy
iltaisin kun sinua taas muistelen
tyhmä kun olen luon itselleni masennuksen

Kylmällä portaalla istuu Hän vieressäni
puhuttelee ja koskettaa poskea
minä vastaan kurittomalla hymylläni
ja siirrän tinasotilaani hyökkäykseen
kotimatkalla hypin jokaiseen lätäkköön
paitsi siihen veriseen
iltaisin Hän heittää kiviä ikkunaani
minä en kiinnostu
tänään maalaan taivaani mustaksi
niin mustaksi kuin punaisesta jälleen muututaan
malttamaton yö luo kuviaan
raiskaa tapetit varjoillaan

Ihminen avaa Hänelle oveaan
istuu nurkassa huojuen
huutaa nimeäsi tyhjään huoneeseen

vaikka ei sitä vielä kykene ääneen lausumaan

sinä viet minua
kädestä pitäen
kuiskaat salaisuuksia korviini
en ymmärrä lausettakaan
ja sinä vain hymyilet

istutat minut alas tuolille
hivelet poskiani
kerrot minulle mikä on kaunista
minua oksettaa

hetkessä saat minut itkemään
vain pelkällä katseella
rojahdan polvilleni anomaan

kylmä ase otsallani
kertoo paikkani
olen koira
pummi katuojassa
en sitäkään sinulle
silti sinä hymyilet

-rakas.
silmäsi huutavat murhaa



oi älkää kysykö mikä se oli.. mut olipahan kuitenki

kosketa minua
sielusta syvältä
sinua varten sitä korjasin
se vaikka sirpaleina olikin
koottua siitä sain osasen
kodiksesi luoden


nää on näitä hetkiä kun mitään järkevää ei saa ittestänsä ulos